torstai 27. elokuuta 2015

Aku Ankan taskukirjat

Aloitin Aku Ankan taskukirjojen keräämisen numerosta 218. (Nyt odotamme numeroa 431, jos joku ei ole perehtynyt asiaan.) Tuolloin vuosia sitten äiti ei meinannut ostaa taskaria minulle, koska epäili, etten jaksaisi lukea sitä! Nyt ulvon naurusta moiselle ajatukselle.

No, äidin epäilykset taisivat kyllä olla ihan oikeutettuja, koska en ollut vielä mikään himolukija. Taskarin lukemiseen meni ensimmäisellä kerralla vajaa vuorokausi ja sen jälkeen paluuta ei ollut. Olin koukussa. Eikä ikä ole helpottanut tilannetta, vaikka nykyään luen jo ihan oikeita kirjoja sarjakuvien rinnalla.

Työkaverit tuhahtelevat alentuvasti nähdessään aikuisten lukevan Aku Ankkaa ja kauhistelevat, kun heidän teini-ikäiset lapsensa haluaisivat lukea tuon höyhenpukuisen siipiveikon seikkailuja. Uskon vilpittömästi, etteivät he vain kehtaa itse lukea sarjakuvia eivätkä siksi ymmärrä, mistä jäävät paitsi!

Aku Ankka on parhaimmillaan perjantai-iltana, kun haluan vain lysähtää sohvalle, unohtaa työt ja mussuttaa vatsan täyteen jotain epäterveellistä.

Tällä kertaa turvauduin Aku Ankkaan yövuorojen jälkeen, kun ei ollut energiaa keskittyä mihinkään mutkikkaaseen dekkariin. Uusin taskari oli jo luettu, mutta onneksi minulla oli säästössä kahdesta vanhasta taskarista (numerot 158 ja 159) tehty tuplauusintapainos. (Mielestäni on aivan mahtavaa, että ne julkaisevat näitä uusintapainoksia, koska alkuperäisten ilmestyessä en vielä ollut lukuiässä.)

Jonkinlainen tarkemmin määrittämätön sävyero noissa vanhemmissa tarinoissa tuntuu olevan uutuustaskareihin verrattuna, mutta hyvästä viihteestä pääsin taas nauttimaan. Hämmästelin ehkä vähän sitä, miten tarinoissa otettiin kantaa niin ilmastonmuutokseen kuin nykyisten elintapojen aiheuttamaan ylipaino-ongelmaankin. Aika kauan näistä uhkakuvista on tiedotettu.

Aku Ankkaa puuron kanssa ^^

Hessu ryhtyi runoilijaksi: "Porsas ruusunpunainen, villisika vihainen joulun aikaan paistetaan, sitten potkaa maistetaan."

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kuka olen ja mitä luen

Olen kohta 27-vuotias, määrittämättömän lukuhimon ja kroonisen kirjariippuvuuden kanssa porskutteleva otus. Lähden harvoin lähikauppaa kauemmas ilman kirjaa. (Bussin odottaminen ei häiritse, kun voi kaivaa kirjan esiin.) Työkaverit etsivät hiljaisina hetkinä netistä kenkiä, laukkuja ja reseptejä sekä välillä niitä kissanpentuvideoita. Minä etsin kirjoja. (Välillä kuolaan kyllä niitä herkkureseptien kuviakin, koska osaan syödä ja lukea samaan aikaan.)

Jaksan myös jauhaa lukemistani kirjoista kauemmin kuin läheiseni jaksavat kuunnella - kaverilla pitäisi olla napit korvissa ja kissanpentuvideo menossa voidakseen nyökytellä ja murahdella kohteliaasti. Fiksuna tyyppinä päätin ratkaista ongelman äärimmäisen kirjapainotteisella blogilla ^^

Jos siis olet yhtä ihastunut kirjoihin kuin allekirjoittanut ja sinua kiinnostaa, mitä muut lukevat ja/tai ajattelevat lukemistasi kirjoista, tervetuloa! Jos taas lukeminen ei kuulu harrastuksiisi, klikkaa sitä ruksia, niin kenenkään ei tarvitse kärsiä :D

Ennen kuin kukaan ehtii pettyä, varoitan, että tässä blogissa ei tulla näkemään raskassoutuisia taiteellisia ja tieteellisiä teoksia, vaan puhdasta hömppää. Aku Ankka on viihdettä parhaimmillaan!

Jossain vaiheessa olisi kiva löpistä kaikista vuosien varrella lukemistani hyvistä kirjoista (huonoja kukaan jaksa muistella), mutta aloitan nyt yksinkertaisuuden vuoksi kirjasta, jota luen tällä hetkellä. Kyseessä on siis Veronica Rothin "Allegiant". Sarjan kaksi aiempaa osaa olen lukenut ihan suomeksi, mutta tätä viimeistä osaa ei ole odottelusta huolimatta näkynyt lähikirjastossa käännettynä, joten lopulta nappasin sitten tämän alkuperäisversion.

Olin menossa yövuoroon, mikä vaikuttaa aina kirjavalintaan. Lempikirjailijoideni tuotokset haluan lukea kaikessa rauhassa kotona, mutta toisaalta yövuorossa kirjan pitää olla niin kiinnostava, että pysyy hereillä.

Sarja kertoo siis teini-ikäisestä Trisistä, jonka kotikaupunki ei ole ihan tästä päivästä. Väestö on jaettu osastoihin ihmisten ominaisuuksien perusteella. Nuorille tehdään simulaatiotesti sopivan osaston löytämiseksi, minkä jälkeen nuoret pääsevät julkisessa seremoniassa valitsemaan sen oman paikkansa. Vaatimattomien osastossa kasvaneen Trisin suuri seikkailu alkaa, kun hän päättää liittyä uskaliaisiin.

Vauhtia tässä sarjassa oli kiitettävästi. Pysyin hereillä yövuorossa, kun halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin päähenkilöstä. Tris ei ole hiljainen hissukka, vaan suurisuinen ja yritteliäs sankaritar. Erityisesti pidin niistä yllätyksistä, joita sarjan viimeinen osa vielä tarjosi.

Yövuoron jälkeen lukeminen jatkui vielä hetken aamupuuron kanssa
Tällaista teiniscifiä tulee luettua aika paljon fantasian, dekkareiden, rakkausromaanien ja tietysti Aku Ankan lisäksi. Niistä lisää jatkossa ^^