Aloitin Aku Ankan taskukirjojen keräämisen numerosta 218. (Nyt odotamme numeroa 431, jos joku ei ole perehtynyt asiaan.) Tuolloin vuosia sitten äiti ei meinannut ostaa taskaria minulle, koska epäili, etten jaksaisi lukea sitä! Nyt ulvon naurusta moiselle ajatukselle.
No, äidin epäilykset taisivat kyllä olla ihan oikeutettuja, koska en ollut vielä mikään himolukija. Taskarin lukemiseen meni ensimmäisellä kerralla vajaa vuorokausi ja sen jälkeen paluuta ei ollut. Olin koukussa. Eikä ikä ole helpottanut tilannetta, vaikka nykyään luen jo ihan oikeita kirjoja sarjakuvien rinnalla.
Työkaverit tuhahtelevat alentuvasti nähdessään aikuisten lukevan Aku Ankkaa ja kauhistelevat, kun heidän teini-ikäiset lapsensa haluaisivat lukea tuon höyhenpukuisen siipiveikon seikkailuja. Uskon vilpittömästi, etteivät he vain kehtaa itse lukea sarjakuvia eivätkä siksi ymmärrä, mistä jäävät paitsi!
Aku Ankka on parhaimmillaan perjantai-iltana, kun haluan vain lysähtää sohvalle, unohtaa työt ja mussuttaa vatsan täyteen jotain epäterveellistä.
Tällä kertaa turvauduin Aku Ankkaan yövuorojen jälkeen, kun ei ollut energiaa keskittyä mihinkään mutkikkaaseen dekkariin. Uusin taskari oli jo luettu, mutta onneksi minulla oli säästössä kahdesta vanhasta taskarista (numerot 158 ja 159) tehty tuplauusintapainos. (Mielestäni on aivan mahtavaa, että ne julkaisevat näitä uusintapainoksia, koska alkuperäisten ilmestyessä en vielä ollut lukuiässä.)
Jonkinlainen tarkemmin määrittämätön sävyero noissa vanhemmissa tarinoissa tuntuu olevan uutuustaskareihin verrattuna, mutta hyvästä viihteestä pääsin taas nauttimaan. Hämmästelin ehkä vähän sitä, miten tarinoissa otettiin kantaa niin ilmastonmuutokseen kuin nykyisten elintapojen aiheuttamaan ylipaino-ongelmaankin. Aika kauan näistä uhkakuvista on tiedotettu.
 |
| Aku Ankkaa puuron kanssa ^^ |
Hessu ryhtyi runoilijaksi: "Porsas ruusunpunainen, villisika vihainen joulun aikaan paistetaan, sitten potkaa maistetaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti