Kivisydän

"Kivisydän" jatkaa "Petturin" aloittamaa trilogiaa rikoskomisario Charlotta Lugnista ja asianajaja Shirin Sundinista. Pieni dekkaripuute vaivasi edelleen, joten tartuin tähän kun se nökötti niin sopivasti kirjaston hyllyssä ^^

Tällä kertaa Charlotta ja Shirin pääsevät selvittämään ravistellun puolivuotiaan tyttövauvan tapausta, mikä karmivuudessaan herätti kiinnostukseni tehokkaammin kuin edellisen osan jalkapalloa pelaava aikamies.

"Kivisydän" on siinä mielessä vähän erilainen dekkari, että rikollisen löytämisen ja pidättämisen sijaan tarina keskittyi pahoinpitelystä syytetyn syyllisyyden todistamiseen eli oikeussalissa ja kuulusteluhuoneissa saatiin viettää aikaa.

Kuulostiko tylsältä? No, ei muuten ollut. Gloria-vauvan tarina oli todella juuri niin karmiva kuin takakannen perusteella odotinkin ja silmät suurina tämä paatunut kauhu- ja toimintaleffojen ystävä luki lastenlääkärin tuomiota.

Pelottavinta "Kivisydämessä" oli se, ettei pahantekijä ollut sekopäinen sarjamurhaaja vaan kaikki kirjan hahmot olivat aivan tavallisia ihmisiä. Tällaista voisi oikeasti tapahtua - ja ilmeisesti ikävä kyllä tapahtuukin!

Glorian tapauksen lisäksi myös Charlottan ja Shirinin henkilökohtaisia asioita puitiin ja lukija sai vähän lisätietoa hahmojen perhesuhteista. Shirinin parisuhdekriisikin tuntui vain yltyvän. (Shirinin mies Fredrik tuntui aikamoiselta mäntiltä, kun ei viitsinyt edes kuunnella kun Shirin halusi puhua ahdistavista jutuista!)

Kokonaisuutena pidin "Kisydämestä" enemmän kuin "Petturista" ja aion todennäköisesti lukea sarjan viimeisenkin osan kunhan se ilmestyy; varsinkin Shirinin parisuhdejutut jäivät tämän kirjan lopussa niin sanotusti herkulliseen kohtaan.

Petturi

Dekkarinälkä alkoi taas vaivata ja onnekseni kirjaston hyllyssä sattui odottamaan Katarina Wennstamin "Petturi" aivan joutilaana. "Petturi" aloittaa rikostutkija Charlotta Lugnista ja asianajaja Shirin Sundinista kertovan trilogian.

Suosittelen aloittamaan Wennstamin edellisestä, syyttäjä Madeleine Edwardsista kertovasta trilogiasta, koska osa tämän kirjan hahmoista pääsi osalliseksi jo noihin aiempiin tapahtumiin. Täytyy myöntää, että koska tuon edellä mainitun trilogian lukemisesta on vierähtänyt aikaa, yksityiskohdat olivat hämärtyneet ja suurimmaksi osaksi kadonneet täysin muistista. Mutta hyvin "Petturin" lukeminen silti sujui :D

Murhatutkinta lähtee käyntiin, kun jalkapalloilija Sebastian Lilja löytyy kotoaan pahasti viilleltynä. Veitsellä on isketty niin antaumuksella, että tekijällä täytyi olla jotain henkilökohtaista uhria vastaan. Charlottan, muiden poliisien sekä tietysti lehdistön ja yleisön mielestä murha oli jalkapallohuligaanien työtä. Sebastian kun oli tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen ja vaihtanut seuraa saadakseen lisää peliaikaa!

No, voin paljastaa, että Sebastianin murhaan johtaneet tapahtumat olivat vähän jalkapalloa kimurantempeja, minkä poliisi tietysti lopulta tajuaa.

En ole mikään urheilun ystävä; kuntoilen kantamalla kirjoja kirjastosta kotiin ja takaisin ja penkkiurheilua harrastan kääntelemällä näiden kirjojen sivuja :D Näin ollen se jalkapallo ja yhden pelaajan kuolema ei niin hirveästi kiinnostanut minua tässä kirjassa.

Onneksi Wennstam osaa (ruotsalaiseen tyyliin) luoda kiinnostavia hahmoja. Varsinkin iranilaisten vanhempien kasvattaman Shirinin perhe ja parisuhdeongelmat toivat jännittävää lisämakua tarinaan. Ja kirjan lopussa, kun tapaus oli ratkaistu, tuli aika herkullinen (karmaisevalla tavalla) käänne, minkä takia se seuraava kirja on pakko lukea.

Yksi edellisen trilogian pääkonnista, Jonas Wahl, pääsi merkittävään sivuosaan tämänkin trilogian avauksessa. (Olin siis todellakin unohtanut suurimman osan, mutta pääsin nopeasti kärryille niistä tärkeimmistä faktoista.) Jonas on siinä mielessä hienosti kirjoitettu hahmo, että tavallaan hän on todella ällöttävä niljake, mutta välillä huomasin myös sääliväni tyyppiä.

Muuten hahmokaartista löytyi hieno valikoima niitä niljakkeita ja sitten todella luttania tyyppejä ^^