Kivisydän

"Kivisydän" jatkaa "Petturin" aloittamaa trilogiaa rikoskomisario Charlotta Lugnista ja asianajaja Shirin Sundinista. Pieni dekkaripuute vaivasi edelleen, joten tartuin tähän kun se nökötti niin sopivasti kirjaston hyllyssä ^^

Tällä kertaa Charlotta ja Shirin pääsevät selvittämään ravistellun puolivuotiaan tyttövauvan tapausta, mikä karmivuudessaan herätti kiinnostukseni tehokkaammin kuin edellisen osan jalkapalloa pelaava aikamies.

"Kivisydän" on siinä mielessä vähän erilainen dekkari, että rikollisen löytämisen ja pidättämisen sijaan tarina keskittyi pahoinpitelystä syytetyn syyllisyyden todistamiseen eli oikeussalissa ja kuulusteluhuoneissa saatiin viettää aikaa.

Kuulostiko tylsältä? No, ei muuten ollut. Gloria-vauvan tarina oli todella juuri niin karmiva kuin takakannen perusteella odotinkin ja silmät suurina tämä paatunut kauhu- ja toimintaleffojen ystävä luki lastenlääkärin tuomiota.

Pelottavinta "Kivisydämessä" oli se, ettei pahantekijä ollut sekopäinen sarjamurhaaja vaan kaikki kirjan hahmot olivat aivan tavallisia ihmisiä. Tällaista voisi oikeasti tapahtua - ja ilmeisesti ikävä kyllä tapahtuukin!

Glorian tapauksen lisäksi myös Charlottan ja Shirinin henkilökohtaisia asioita puitiin ja lukija sai vähän lisätietoa hahmojen perhesuhteista. Shirinin parisuhdekriisikin tuntui vain yltyvän. (Shirinin mies Fredrik tuntui aikamoiselta mäntiltä, kun ei viitsinyt edes kuunnella kun Shirin halusi puhua ahdistavista jutuista!)

Kokonaisuutena pidin "Kisydämestä" enemmän kuin "Petturista" ja aion todennäköisesti lukea sarjan viimeisenkin osan kunhan se ilmestyy; varsinkin Shirinin parisuhdejutut jäivät tämän kirjan lopussa niin sanotusti herkulliseen kohtaan.