Jeaniene Frostin "Halfway to the Grave" kuuluu näihin Goodreadsin kautta löytyneisiin tapauksiin. Tarinan sankaritar on vaihteeksi puoliverinen vampyyri Catherine Crawfield. Catherine sai alkunsa, kun vampyyri raiskasi hänen äitinsä. Äiti on luonnollisesti inhonnut verenimijöitä tästä lähtien ja opettanut tyttärensäkin vihaamaan isänpuoleista sukua. Poikkeuksellisen vahva ja nopea Catherine onkin äitinsä yllyttämänä leikkinyt Buffy vampyyrintappajaa teini-ikäisestä asti.
Eräänä iltana Catherine sitten kohtaa Bonesin, vampyyrin, joka toimii palkkionmetsästäjänä. (Kohteena ovat tietysti ilkeät vampyyrit ja näiden ahneet ihmiskumppanit.) Bones pakottaa Catherinen yhteistyöhön, mutta ensin Catherinen taistelutaidot tarvitsevat hiomista. Aluksi Caherine on yllättynyt, ettei päädy Bonesin ateriaksi, mutta sitten hän alkaa kiinnittää vähän liikaakin huomiota uuden kumppaninsa komeaan ulkonäköön...
Goodreadsin käyttäjien arvioiden perusteella odotukseni olivat ehkä liian korkealla; Bonesin piti muistuttaa Buffy vampyyrintappajan Spikea, joka on, btw allekirjoittaneen hottisvampyyrilistan ehdoton ykkönen.
Alku oli todella lupaava; Catherine pääsi heti vauhtiin. Sitten Bones tuli kuvioihin ja tarina junnasi hetken siinä Catherinen koulutusvaiheessa. "Menkää nyt jo tappamaan jotakin!" teki mieli huutaa. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen Catherine ja Bones lähtivät vihdoin takaisin kentälle metsästämään niitä pahoja vampyyreja ja siitä loppuun asti toimintaa oli taas mukavasti.
"Buffy vampyyrintappaja kohtaa hömppäromaanin", on arvioni pähkinänkuoressa. Bones ikävä kyllä ei brittiaksentista ja upeasta takapuolesta huolimatta tuonut mieleeni Spikea vaan pikemminkin Edward Cullenin, joka yritti esittää pahaa poikaa. Nyt päästäänkin siihen liian korkeiden ennakko-odotusten aiheuttamaan ongelmaan; Bones oli hyvä, seksikäs sankari, mutta kun odotin sitä Spikea... (Voisi kuvitella, että näin monta kirjaa lukeneena ymmärtäisi jo lähestyä jokaista uutta kirjaa ja sarjaa yksilönä eikä jonkin suosikin korvikkeena.)
Catherinesta pidin heti kättelyssä ja vielä enemmän, kun lakkasin vertaamasta häntä Buffyyn. Catherine ei (vielä) ole yhtä kovanaamainen narttu kuin joidenkin genren kirjojen sankarittaret, mutta hänellä on aivan loistava heittokäsi veisten kanssa! Hauskakin tämä tyttö osasi olla heti kun pääsi pahimmasta ujoudestaan. (Ja Bones väänsi omalta osaltaan lisää vettä myllyyn... vaikkei ollutkaan Spike...)
Sivuhenkilöiden suhteen olisin toivonut enemmän; uhrit, perheenjäsenet, kaverit, poliisit ja muut olivat kuin sopuleita, jotka välillä viuhahtivat Bonesin ja Catherinen jalkojen ohi. Parin viikon kuluttua en muista näistä satunnaisista sivuosan esittäjistä nimeä tai ulkonäköä puhumattakaan mistään erityisistä luonteenpiirteistä, joista ei kyllä kerrottukaan mitään tarkemmin.
Olen varmaan aiemminkin sanonut, mutta minusta on hauskempaa, kun tarinassa on täytteenä kiehtovia sivuhenkilöitä ja ehkä vähän monimutkaisempia suhdekiemuroitakin. Bonesin ja Catherinen romanssi kun oli minun makuuni vähän turhankin suoraviivainen.
Kirjan loppu lupaili kuitenkin kaikenlaista vauhdikasta toimintaa jatkossa, joten toivottavasti saan käsiini myös sarjan seuraavat osat. Suosittelisin sarjaa Wardin Mustan tikarin veljeskunnan lukijoille. Vaikka Ward ei omaan suosikkilukemistooni kuulukaan, tämän kirjan pääparin suhde toi mieleeni Wardin hahmojen puuhat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti