Rakastin Jules Vernen kirjoihin perustuvia piirrettyjä lapsena ja olen jo monta vuotta halunnut lukea itse kirjoja. Klassikot saavat minut yleensä juoksemaan karkuun, mutta nyt yllätin itseni (ja varmaan kaikki blogiani seuranneet) tarttumalla "Kapteeni Nemoon".
Ennakkotietoni Kapteeni Nemosta oli, että hänellä on Nautilus-niminen sukellusvene aikana, jolloin sellainen oli todella ihmeellinen härveli. Tarinan varsinainen idea oli kuitenkin täysin hämärän peitossa ja halusinkin selvittää, mitä ja miksi se Nemo oikein touhusi Nautiluksensa kanssa.
Eletään 1800-luvun puoliväliä. Omituinen syvyyksien otus, todennäköisesti valtava sarvivalas, moukaroi laivoja. Professori Pierre Aronnax liittyy retkikuntaan, joka lähtee metsästämään tätä tuntematonta eläintä. Lopulta retkikunnan laiva sitten törmää tähän "merihirviöön" eli Nautilukseen. Aronnax ja pari muuta mukana ollutta miestä tipahtavat rytäkässä laidan yli ja päätyvät näin vahingossa kapteeni Nemon "vieraiksi".
Salaperäisellä kapteenilla ei ole aikomustakaan päästää vieraitaan takaisin ihmisten ilmoille levittämään tietoa Nautiluksesta. Aronnax kumppaneineen pääsee siis tutustumaan vedenalaiseen maailmaan Nautiluksen kulkiessa tropiikista jäätiköille ja takaisin.
Tämä (ilmeisesti) pojille suunnattu seikkailutarina on mahdollisimman kaukana urbaanista fantasiasta, mitä olen viime aikoina ahminut, ja koin eron aika virkistävänä. Professori Aronnax kuulosti suorastaan huvittavan jäykältä menneiden aikojen herrasmieheltä. Miten joku voi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa niin äärimmäisen kohteliaana? Ero modernien fantasiatarinoiden (ja nuortenkirjojen) rääväsuisiin sankareihin oli suorastaan häkellyttävä. Olisi hauskaa lisätä tällainen hahmo jokaiseen kirjasarjaan, mutta tuskin nämä nuoret kirjailijat osaisivat edes kirjoittaa näin vakuuttavaa herrasmiestä.
Maisemat "Kapteeni Nemossa" olivat uskomattomat ja ajattelin koko ajan, että tästä saisi nykyteknologialla huikean elokuvan; jäävuoria, merenalaisia tunneleita, eksoottisia mereneläviä...
Se mikä minua häiritsi oli luonnontieteilijä Aronnaxin suhtautuminen eksoottisiin eläimiin. Nykyään luonnonsuojelu on iso juttu, mutta kohdatessaan harvinaisia lintuja Aronnax vain haaveili paratiisilinnusta tehdystä paistista! O.O
Sen verran viihdyttävä kokemus "Kapteeni Nemo" oli, että ahmittuani taas vähän urbaania fantasiaa ja hömppää voisin lukea lisää Vernen tarinoita ^^
Eletään 1800-luvun puoliväliä. Omituinen syvyyksien otus, todennäköisesti valtava sarvivalas, moukaroi laivoja. Professori Pierre Aronnax liittyy retkikuntaan, joka lähtee metsästämään tätä tuntematonta eläintä. Lopulta retkikunnan laiva sitten törmää tähän "merihirviöön" eli Nautilukseen. Aronnax ja pari muuta mukana ollutta miestä tipahtavat rytäkässä laidan yli ja päätyvät näin vahingossa kapteeni Nemon "vieraiksi".
Salaperäisellä kapteenilla ei ole aikomustakaan päästää vieraitaan takaisin ihmisten ilmoille levittämään tietoa Nautiluksesta. Aronnax kumppaneineen pääsee siis tutustumaan vedenalaiseen maailmaan Nautiluksen kulkiessa tropiikista jäätiköille ja takaisin.
Tämä (ilmeisesti) pojille suunnattu seikkailutarina on mahdollisimman kaukana urbaanista fantasiasta, mitä olen viime aikoina ahminut, ja koin eron aika virkistävänä. Professori Aronnax kuulosti suorastaan huvittavan jäykältä menneiden aikojen herrasmieheltä. Miten joku voi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa niin äärimmäisen kohteliaana? Ero modernien fantasiatarinoiden (ja nuortenkirjojen) rääväsuisiin sankareihin oli suorastaan häkellyttävä. Olisi hauskaa lisätä tällainen hahmo jokaiseen kirjasarjaan, mutta tuskin nämä nuoret kirjailijat osaisivat edes kirjoittaa näin vakuuttavaa herrasmiestä.
Maisemat "Kapteeni Nemossa" olivat uskomattomat ja ajattelin koko ajan, että tästä saisi nykyteknologialla huikean elokuvan; jäävuoria, merenalaisia tunneleita, eksoottisia mereneläviä...
Se mikä minua häiritsi oli luonnontieteilijä Aronnaxin suhtautuminen eksoottisiin eläimiin. Nykyään luonnonsuojelu on iso juttu, mutta kohdatessaan harvinaisia lintuja Aronnax vain haaveili paratiisilinnusta tehdystä paistista! O.O
Sen verran viihdyttävä kokemus "Kapteeni Nemo" oli, että ahmittuani taas vähän urbaania fantasiaa ja hömppää voisin lukea lisää Vernen tarinoita ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti