Kristina Ohlssonin uusien teosten mainoksia on osunut silmääni joka puolella ja olen jo pitkään halunnut tutustua näin hypetetyn ruotsalaisdekkaristin tuotoksiin. Nyt sitten löysin kirjailijan esikoisteoksen "Nukketalon" kirjastosta ja iskin kiinni.
Pikkutyttö katoaa kesken junamatkan ja tapausta ryhtyy tutkimaan iäkkäämpi, urallaan mainetta kerännyt komisario Alex Recht. Alaisina hänellä on näyttämisenhaluinen ylikonstaapeli Peder Rydh sekä kriminologi Fredrika Bergman, jolla on akateemista koulutusta, mutta ei kokemusta poliisin työstä. Alex ja Peder ovat vakuuttuneita siitä, ettei Fredrikasta ole poliisin hommiin pelkkien papereiden voimalla.
Olen jo ihastunut useampaan naapurimaan dekkaristiin ja ennakko-odotukseni Ohlssonia kohtaan oli aika skeptinen; "Tuskinpa tämä on läheskään yhtä hyvä kuin Läckberg ja Jungstedt ja..."
No, kyllä vaan oli yhtä hyvä - vähintään. Camilla Läckberg on edelleen hauskin lukemani ruotsalaisdekkaristi, mutta Kristina Ohlssonin rakentama juoni oli nerokas. Ohlsson osasi vihjailla kaikenlaista, hämmentää lukijan täysin ja sitten yllättää lopussa. Kun pääsin vauhtiin tämän kirjan kanssa, en olisi millään halunnut irrottaa katsettani tekstistä ennen viimeistä sivua.
Myös hahmot olivat loistavia. Varsinkin Peder oli todella raivostuttava ja paheksuttava, mutta kuitenkin täysin uskottava ja ymmärrettävä hahmo inhimillisine heikkouksineen. Fredrikasta pidin ja haluan ehdottomasti tietää, miten hänen hieman sekava yksityiselämänsä sujuu jatkossa - seuraavaa tapausta tutkiessa, tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti