Ajan Pyörän seitsemäs kirja "A Crown of Swords" on taas ollut pitkä projekti kevyempien ja nopealukuisempien kirjojen lomassa. Moneen otteeseen turhauduin, kun se maailmanlopun taistelu ei tunnu tulevan yhtään lähemmäksi eivätkä asiat etene. Pienen tauon jälkeen oli sitten kuitenkin pakko jatkaa lukemista, koska tämä tämä tarina on kokonaisuutena niin paljon vaikuttavampi ja huikeampi kuin kevyiden urbaanin fantasian kirjojen tarjoamat seikkailut.
Rand joutui edellisessä kirjassa Elaidan häijyjen sisarten vangiksi ja vaikka pakeneminen suoritettiin tyylikkäästi, Randin maine ja vaikutusvalta liittolaisten keskuudessa koki pahan kolauksen. Ja vaikka muutama Aes Sedai jäikin vangiksi ja muutama vannoi uskollisuutta Randille, vapaana juoksee edelleen iso joukko mahtia käyttäviä naisia, joiden todellisista aikeista ja päämääristä ei aina ota selvää. Eivätkä ne mahtia käyttävät miehetkään ole välttämättä kaikkein turvallisinta ja luotettavinta seuraa, kun kuka tahansa Rand mukaan lukien saattaa pimahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Elayne ja Nynaeve etsivät edelleen sitä säitä hallitsevaa vatia ja käyttäytyvät samalla lapsellisemmin kuin koskaan. (Olen kyllä itse todella ylpeä ja itsepäinen, joten pystyn hyvin samaistumaan Nynaeven ahdistukseen, kun hänen pitäisi myöntää olevansa väärässä.)
Matilla on jälleen ongelmia naisten kanssa, kun kuningatar Tylin innostuu lähentelemään häntä. Perrinin ja Randin vaikeudet ihastustensa kanssa kyllä kalpenivat Matin koettelemusten rinnalla - ja lukijalla oli hauskaa.
Lan teki paluun, mikä taisi olla minulle tämän kirjan kohokohta <3
Kiteytettynä sanon, että "A Crown of Swords" junnasi turhauttavasti paikoillaan kaikkien turhien yksityiskohtien vuoksi, mutta kun on näin pitkälle päästy, on pakko jatkaa ja katsoa tarina loppuun asti.
Kiteytettynä sanon, että "A Crown of Swords" junnasi turhauttavasti paikoillaan kaikkien turhien yksityiskohtien vuoksi, mutta kun on näin pitkälle päästy, on pakko jatkaa ja katsoa tarina loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti