Legend

Gemmellin teokset ovat ihastuttaneet minua jo useaan otteeseen ja nyt sain käsiini Drenai-sarjan avauksen "Legendin". Tarina kertoo tällä kertaa vanhasta sankarista Drussista. Druss on oikeastaan jo lopettanut sankaroimisen ja vetäytynyt piilopirttiin aukomaan päätään kuolemalle, mutta kun vanhan ystävän linnoitus joutuu piiritetyksi, Druss marssii paikalle polvet ja selkä valittaen. Vanhuuteen kuoleminen on paljon pelottavampaa kuin ylivoimaisen vihollisen kohtaaminen kirves miehekkäästi kädessä.

"Legend" oli jälleen tällainen ihana sankarifantasia, jossa miehet ovat toinen toistaan kunniallisempia ja uskollisempia. Jostain syystä Gemmellin tyyli uppoaa minuun kuin kuuma veitsi jäätelöön, vaikka äsken antamani kuvauksen perusteella ei uskoisi minun kiinnostuvan tällaisesta menosta. Piiritys tarjosi sekä hulvatonta miehistä pullistelua, kun Druss uhosi viholliselle, että jännittäviä hetkiä salamurhaajien iskiessä. Mukavan lisämausteen tarjosivat omituiset munkit yliluonnollisine kykyineen.

Reippaita sankarinaisia olisin katsellut enemmänkin. Virae oli ihan mukavan ärhäkkä soturineito, mutta hän jäi hieman sulhasensa varjoon. Metsärosvo Caessa puolestaan oli todella kiehtova hahmo, jolla oli poikkeuksellisen jännittävä historia. Ikävä kyllä Caessankin suurin sankariteko oli toimia niiden miespuolisten sankareiden kainalosauvana. Se täytyy kyllä Gemmellin kunniaksi sanoa, etten ole pitkään aikaan lukenut mitään niin romanttista kuin Drussin kommentti edesmenneestä vaimostaan <3

"Legend" vakuutti minut lopullisesti siitä, että haluan lukea kaikki Gemmellin fantasiaseikkailut ja olenkin jo tilannut ison liudan jatko-osia. Nämä Gemmellin kovapäisen uskolliset, vahtikoiraa muistuttavat sankarimiehet tuovat aivan ihanaa vaihtelua nykyään muodissa oleviin kieroihin antisankareihin ^^