torstai 29. kesäkuuta 2017

How Hard Can Love Be?

Holly Bournen "Am I Normal Yet?" osoittautui positiiviseksi lukukokemukseksi ja halusin tietää lisää näistä hauskoista nuorista feministeistä.

Sarjan toinen kirja "How Hard Can Love be?" päästää ääneen Amberin, tyttökolmikon pitkän punapään, joka suhtautuu kyynisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Amberin kokemuksen mukaan pojat pitävät vain pienistä ja sievistä tytöistä ja kiertävät villillä punaisella pehkolla varustetut kirahvit kaukaa.

Amber asuu isän, ärsyttävän äitipuolen ja vielä raivostuttavamman velipuolen kanssa. Nyt edessä on kuitenkin kesä äidin luona Californiassa, missä äiti ja äidin (ärsyttävä) uusi mies järjestävät lapsille leirejä.

Varasin tämän jatko-osan kirjastosta perehtymättä tarkemmin siihen, mistä se kertoo. Sitten mietin epäluuloisena, mistä Bourne keksisi juttua nyt, kun Evien mielenterveysongelmat oli käsitelty. Kehonkuvaongelmien parissa painivan tytön ja amerikkalaisen teinileffan hottispojan kohtaaminen kesäleirillä kuulosti äkkiä todella kuluneelta...

Vaivalla hankitut kirjat täytyy kuitenkin lukea ja Amberin maailma tempaisi minut mukanaan heti ensimmäisestä luvusta. Ensin näemme taas vilauksen hirviöveljestä, tätä puolustavasta äitipuolesta ja isästä, joka vain seisoo tumput suorina puolustamatta tytärtään. Kuvittelin kotiolojen olevan tarpeeksi epäreiluja, mutta sitten tutustumme vihdoin Amberin äitiin... Bourne oli kehittänyt loistavan perhedraaman, jota seurasin suorastaan hävettävän suurella nautinnolla.

Evie ja Lottie jäivät tosiaan kotiin nauttimaan Englannin sateisesta kesästä ja heitä nähtiin vain netin välityksellä, mutta Lottien jutut olivat aivan mahtavia <3 Myös Amberin uuden leirituttavuuden Whinnien selitykset Nalle Puhin elämänfilosofiasta ja onnellisuudesta olivat ihania (ja täysin totta).

Amberin suuri ihastus Kyle puolestaan sai minut lähinnä kohauttelemaan olkiani. Ihan mukava tyyppi, mutta suoraan sanottuna aloin pitkästyä, kun tarina pyöri loppua kohti enemmän näiden kahden romanssin ympärillä. Ne Amberin perheen sisäiset ongelmat vain kiinnostivat paljon enemmän :D

Lyhyesti sanottuna: jälleen hyvä ja oivaltava kirja Bournelta ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti