Sini Helmisen Väkiveriset-sarjan avausosa "Kaarnan kätkössä" on ollut lukulistalla siitä asti, kun tästä kotimaisesta fantasiauutuudesta kuulin. Taas meni kuitenkin pitkä aika ennen kuin oikeasti tartuin tähän kirjaan.
Elina Pitkänen ja Erika Vik ovat tehneet minuun vaikutuksen kirjoittamalla jotain isompaa ja jännittävämpää kuin suomalaisia kotitonttuja ja metsänhenkiä. Helmisen sarjaa kohtaan minulla oli heti valtavia ennakkoluuloja; odotin jotain puuduttavaa pakkopullaa. Suomalaiset fantasiauutuudet on kuitenkin "pakko" lukea, joten vitkasteltuani näin pitkään lainasin tämän ohuen opuksen kirjastosta.
Nyt olen taas yhtä fantasiakokemusta rikkaampi ja niin tyytyväinen lukemaani, että aion lukea sarjan loppuun asti.
Helminen hyödynsi kirjassaan suomalaista kansantarustoa sopivan kevyeen ja raikkaaseen sävyyn. Oli hauskaa lukea, miten nykypäivän teini normaaleine ongelmineen kohtaa maailmassa edelleen piileskelevät sinipiiat, hiidet ja tietysti sen kotitontun. (Helminen myös selitti, mistä kotitontut tulevat ja jäin heti ihmettelemään, että pitääkö juttu paikkansa vai keksikö kirjailija sen itse.)
Päähenkilö Pinja on tyypillinen nuortenkirjan sankaritar; pohjimmiltaan mukava ja fiksu tyttö, joka sattuu juuri nyt märehtimään törppöä eksäänsä teinimäisellä hartaudella. (Tuntui pahalta lukea, miten lahjakas tyttö pilaa ylioppilaskirjoituksensa jonkun mäntin takia.) Pinjan vanhemmatkin sopivat nuortenkirjan perusmuottiin lähettämällä omituisesti käyttäytyvän teininsä maalle isovanhempien vahdittavaksi.
Virve oli sitten se hauska väriläiskä, jonka ansiosta kaikki muukin kuulosti ihan hyvältä. Hienoa, ettei aina tarvita sitä synkkää, mutta ah niin komeaa ja salaperäistä poikaa pyyhkäisemään jalkoja sankarittaren jalkojen alla. Eikä asiasta edes tehty tarinan isointa koukkua, vaan se oli vain luonnollinen osa juonta. Myös Virven suku kuulosti todella kiehtovalta. (Uskon Helmisen keksineen ainakin tässä kohdassa ihan omia sääntöjä vanhoihin taruihin pohjautuvaan maailmaansa.)
Kuten jo aiemmin sanoin, aion jatkaa sarjan parissa ja odotan innolla erityisesti sitä, mikä se Marraksen juttu oikein oli olevinaan. Hirveä klisee vai jotain hauskaa ja jännittävää? ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti