Harhauduin hetkeksi sivupoluille, mutta sitten oli pakko palata Robin Hobbin kolmannen trilogian Lordi Kultaisen pariin selvittämään, miten Fitzille ja muille käy.
Narseska Elliania vaati prinssi Velvollisuutta tappamaan Kaukosaarilla uinuvan vanhan lohikäärmeen osoittaakseen olevansa narseskan arvoinen mies. Näin ollen Velvollisuuden täytyy seurueineen lähteä vanhojen vihollisten keskelle suorittamaan hullua ja todennäköisesti vaarallista tehtävää. (Lohikäärmeen olemassaolo tosin kyseenalaistetaan useaan otteeseen.)
Lukijalle oli luultavasti alusta asti selvää, että Ellianian pyynnön motiivina ei ollut pelkkä nuoren tytön romanssinnälkä. Tytön perheen synkkä salaisuus paljastuukin vihdoin ja Fitz löytää jäätiköltä jotain paljon häijympää kuin vanha lohikäärme...
Meinasin hetkeksi pitkästyä matkan varrella, kun tuntui, että jäätikköä riitti kuljettavaksi, mutta se meni nopeasti ohi. Hobb ei ole mikään toimintakohtauksia liukuhihnalta suoltava kirjailija, vaan hänen vahvuutensa on hahmoissa. Lisäksi hän osaa punoa ovelia juonia ja kehittää hienoja fantasiamaisemia. (Arvasin tosin Elliania salaisuuden laadun ainakin suurimmaksi osaksi jo ennen kuin se paljastui Fitzille.)
Pidän itseäni jo parkkiintuneena fantasianlukijana, jota mikään ei liikuta, mutta Hobbin hahmot onnistuivat - jälleen kerran - uimaan suoraan sydämeeni. Varsinkin Fitz ja Narri saivat minut sekä itkemään että nauramaan, Nokkosen ja lohikäärmeiden touhut lähinnä naurattivat ja kun näimme taas Mielenmaltin ja Laceyn... Taas piti yrittää nauraa ja vollottaa samaan aikaan <3
Robin Hobb on mahtava! ^^
Meinasin hetkeksi pitkästyä matkan varrella, kun tuntui, että jäätikköä riitti kuljettavaksi, mutta se meni nopeasti ohi. Hobb ei ole mikään toimintakohtauksia liukuhihnalta suoltava kirjailija, vaan hänen vahvuutensa on hahmoissa. Lisäksi hän osaa punoa ovelia juonia ja kehittää hienoja fantasiamaisemia. (Arvasin tosin Elliania salaisuuden laadun ainakin suurimmaksi osaksi jo ennen kuin se paljastui Fitzille.)
Pidän itseäni jo parkkiintuneena fantasianlukijana, jota mikään ei liikuta, mutta Hobbin hahmot onnistuivat - jälleen kerran - uimaan suoraan sydämeeni. Varsinkin Fitz ja Narri saivat minut sekä itkemään että nauramaan, Nokkosen ja lohikäärmeiden touhut lähinnä naurattivat ja kun näimme taas Mielenmaltin ja Laceyn... Taas piti yrittää nauraa ja vollottaa samaan aikaan <3
Robin Hobb on mahtava! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti