tiistai 2. toukokuuta 2017

Narrin matka

Kokeilin vaihteeksi lukea fantasiaa suomeksi, kun Hobbin Lordi Kultainen -trilogia löytyi sopivasti kirjastosta. "Narrin matka" jatkaa Fitzin tarinaa siitä, mihin "Assassin's Questissa" jäätiin. (Myös toistaiseksi suomentamaton Liveship Traders -trilogia kannattaa lukea ennen Lordi Kultaista.) Aluksi tuntui hassulta lukea suomeksi. Käännettyjen nimien tunnistaminen vaati vähän pähkäilyä ja jotkut lauserakenteet tuntuivat oudoilta, mutta totuin nopeasti ja koin äidinkielellä lukemisen lopulta ihanan helpoksi ja rennoksi verrattuna englantiin ^^

Fitzin salamurhaajaopiskelija-ajoista on kulunut vuosia ja hän elelee pienessä mökissä sutensa ja ottopoikansa Onnin kanssa. Fitzin, eli "Tom Mäyräviirun", hiljaisen elämän suurin huolenaihe on hankkia Onnille hyvä oppipojan paikka. Taito meinaa joskus kiskoa Fitzin mieltä harhateille, mutta senkin saa torpattua yrteillä.

Sitten vanhat ystävät tarvitsevat apua. Prinssi Velvollisuus katoaa juuri ennen kaukosaarelaisen morsiamen saapumista ja Fitzin on ystäviensä avulla tuotava nuorukainen takaisin ennen kuin naapurikansa loukkaantuu verisesti. Matkalla prinssin katoaminen paljastuu paljon vakavammaksi jutuksi kuin nuoren miehen kapinoinniksi...

Olipas ihanaa palata Kuuteen herttuakuntaan näiden vanhojen hahmojen pariin ja tutustua samalla moniin uusiin kumppaneihin. Kovia kokenut, mutta raivoisan uskollinen Fitz oli jälleen päähenkilö, mutta mukana kulki koko ajan Narri, joka hankki itselleen täysin uuden henkilöllisyyden Lordi Kultaisena - ja vetää roolia yhtä loistavasti kuin aikoinaan kuningas Ovelan narrina. Narria pitää kyllä seurata silmä tarkkana, koska uskon sieltä suunnalta tulevan vielä kaikkea jännittävää.

"Narrin matka" oli kiehtova fantasiaseikkailu ja hieno aloitus uudelle trilogialle; tilanne kirjan lopussa vihjaili, että kaikenlaista voi tapahtua ennen kuin maassa on taas rauha ;)

Juonen kannalta vähän epäolennaisena asiana haluan vielä ihastella Hobbin eläinhahmoja. Olin tyystin unohtanut, miten mahtavia huomioita Fitzin nyt jo iäkäs susiystävä Yönsilmä laukoo! Varsinainen kanavahti! XD En ole mikään kissaihminen - kasvatan kaneja, ja kissat pitävät niistä vähän turhankin paljon - mutta tässä kirjassa en voinut kuin huokailla ihastuksesta, kun se yksikin röyhkeä pieni karvapallo ilmoitti "Nyt minä kiipeän!" ja loikkasi Fitzin säärystimeen roikkumaan <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti