torstai 8. helmikuuta 2018

Järven neito

En malttanut tämän kauempaa odottaa Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan loppuun lukemista. "Järven neito" odotti onneksi nätisti lähikirjaston hyllyssä, niin pääsin vaivattomasti käsiksi. Aion nyt kertoa mielipiteeni sarjan lopetuksesta enkä ehkä voi välttää spoilereita, joten suosittelen poistumaan vikkelästi, ellet ole vielä lukenut "Järven neitoa".

Sapkowski yhdisti jälleen tunnettuja tarinoita omaan humoristiseen maailmaansa; ihastuin - toivuttuani hämmästyksestä - kun nyt saatiin pyöreän pöydän ritarit ja Arthurkin mukaan.

Minua hieman häiritsi se, ettei tarinaa kerrota lineaarisesti, vaan välillä tietoa tulee kaukana tulevaisuudessa Geraltin ja Cirin tarua tutkivien hahmojen kautta. Olisin mieluummin pysynyt tukevasti alusta loppuun tarinan sankareiden matkassa.

Itse juonen suhteen ei sitten olekaan pahemmin valittamista. Hahmot olivat edelleen hauskoja ja vauhtia ja toimintaa riitti.

Kirjan loppuratkaisu oli komea, kuten kunnon fantasiatarinassa pitää ollakin. Erityisen ilahtunut olen yhden lempihahmoni Trisin kunnostautumisesta taistelussa.

Geraltin ja Yenneferin kohtaloa en olisi ikinä osannut arvata ennakkoon. Se sai minut ajattelemaan niitä vanhoja sankaritaruja, joissa sankarit kuolevat kunniakkaasti. Odotin Sapkowskilta jotain hilpeämpää, mutta toisaalta taas tällainen klassinen traaginen lopetus sopi loistavasti erilaisia satuja ja myyttejä hyödyntäneeseen tarinaan. Lisäksi tätä voisi kutsua erittäin selväksi lopuksi - ei tarvitse miettiä, tuleeko hutaisten tehtyjä jatko-osia.

Mahtava sarja. Saisinko lisää samanlaista fantasiaa, kiitos! ^^

P.S. Aloin nyt innostua tästä sarjojen loppuun saattamisesta ja mietin, että tämän vuoden tavoitteena voisi olla edetä aloitettujen sarjojen parissa. Vaikka pakkohan niitä uusiakin on välillä kokeilla, kun olen niin mielettömän utelias otus :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti