Historiallisen hömpän saralla Catherine Cookson on ehdottomia suosikkejani. Tällä kertaa löysin ilokseni vuonna 1976 ensimmäisen kerran ilmestyneen "Emilyn". Kirja kertoo - yllätys - Emily-nimisestä tytöstä.
Tarinassa eletään 1900-luvun alkua. 15-vuotias Emily on juuri saanut koulunsa käytyä ja työskentelee palvelustyttönä Sep McGilbyn ja tämän sairaalloisen, uskontoon voimakkaasti tukeutuvan vaimon taloudessa. Emilyn isä on työnsä vuoksi kuukausia, jopa yli vuoden kerrallaan merillä, ja Emilyn lapsuudenkotia hallinnoi tällöin äitipuoli Alice. Emilyn pikkusisko Lucy asuu vielä kotona äitipuolen ja tämän lasten kanssa. Alice kohtelee Lucya kuten ilkeät äitipuolet saduissa ja vaatii lisäksi valtaosan Emilyn palkasta Lucyn elatusta varten.
Tämä ei ole tarina kauniista, avuttomasta neidosta, jonka komea ja rikas prinssi pelastaa kurjuudesta. Emily köyhä, mutta vahva ja hyväpäinen nuori nainen, joka työskentelee reippaasti auttaakseen itseään ja heiveröistä sisartaan. Itse asiassa Emily joutuu parisuhteessakin olemaan se vahvempi osapuoli ja tukemaan valitsemaansa miestä. Toisaalta yhdessä vaiheessa Emilykin on heikko juuri sen vuoksi, ettei pakkaa tavaroitaan ja jätä kelvotonta miestään.
" - Joskus tulee vielä se päivä jolloin naiset hallitsevat tätä maata. Ottavat käsiinsä vallan ja hoitavat kaikki ne toimet, joihin vaaditaan järkeä ja älyä. Katsos: naiset ovat niin paljon voimakkaampia kuin miehet.
Emily räpytti silmiään. Vaikka hän ei milloinkaan olisi rohjennut esittää näin äärimmäisiä ajatuksia, hän tiesi sisimmässään ajatelleensa - ja yhä ajattelevansa, että useimmissa asioissa naiset todella pystyivät ajamaan miesten edelle. Heille ei vain koskaan annettu tilaisuutta siihen."
Emilyn tarinaa vievät eteenpäin yllättävät vastoinkäymiset, joita seuraa aina tilanteen korjaava onnekas sattuma. Pidän Cooksonin kirjoissa eniten siitä, että ne eivät ole liian siirappisia ja ruusunpunaisia. Ihmisiä ei myöskään ole kuvattu liian mustavalkoisesti. Tarinan "pahikset" eivät ole yksinkertaisesti pahoja, vaan oikeissa olosuhteissa mukavia ja rakastavia henkilöitä. Cookson kuvaa suorastaan pelottavan uskottavasti ihmisluonteen heikkouksia, jotka ajavat hänen henkilönsä pahoihin tekoihin. Osa Cooksonin hahmoista tarvitsisi ihan mielenterveyspalveluita, mutta monet "Emilyssä" kuvatut henkilöt ovat yksinkertaisesti ahneita, kateellisia, ylpeitä ja niin edelleen.
Vaikka Cookson ei ole lorottanut "Emilyyn" liikaa siirappia, kirja ei todellakaan ole masentavaa tai raskasta luettavaa. Emilyn elämässä vilisee iso lauma myös niitä oikeasti mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Ihastuin välittömästi Emilyn Mary-tätiin, jolla on liuta lapsia ja homssuinen olemus. Mary-tädin ei niin kovin hienostunut ulosanti piristäisi mitä tahansa sukukokousta :D
Tämä ei ole tarina kauniista, avuttomasta neidosta, jonka komea ja rikas prinssi pelastaa kurjuudesta. Emily köyhä, mutta vahva ja hyväpäinen nuori nainen, joka työskentelee reippaasti auttaakseen itseään ja heiveröistä sisartaan. Itse asiassa Emily joutuu parisuhteessakin olemaan se vahvempi osapuoli ja tukemaan valitsemaansa miestä. Toisaalta yhdessä vaiheessa Emilykin on heikko juuri sen vuoksi, ettei pakkaa tavaroitaan ja jätä kelvotonta miestään.
" - Joskus tulee vielä se päivä jolloin naiset hallitsevat tätä maata. Ottavat käsiinsä vallan ja hoitavat kaikki ne toimet, joihin vaaditaan järkeä ja älyä. Katsos: naiset ovat niin paljon voimakkaampia kuin miehet.
Emily räpytti silmiään. Vaikka hän ei milloinkaan olisi rohjennut esittää näin äärimmäisiä ajatuksia, hän tiesi sisimmässään ajatelleensa - ja yhä ajattelevansa, että useimmissa asioissa naiset todella pystyivät ajamaan miesten edelle. Heille ei vain koskaan annettu tilaisuutta siihen."
Emilyn tarinaa vievät eteenpäin yllättävät vastoinkäymiset, joita seuraa aina tilanteen korjaava onnekas sattuma. Pidän Cooksonin kirjoissa eniten siitä, että ne eivät ole liian siirappisia ja ruusunpunaisia. Ihmisiä ei myöskään ole kuvattu liian mustavalkoisesti. Tarinan "pahikset" eivät ole yksinkertaisesti pahoja, vaan oikeissa olosuhteissa mukavia ja rakastavia henkilöitä. Cookson kuvaa suorastaan pelottavan uskottavasti ihmisluonteen heikkouksia, jotka ajavat hänen henkilönsä pahoihin tekoihin. Osa Cooksonin hahmoista tarvitsisi ihan mielenterveyspalveluita, mutta monet "Emilyssä" kuvatut henkilöt ovat yksinkertaisesti ahneita, kateellisia, ylpeitä ja niin edelleen.
Vaikka Cookson ei ole lorottanut "Emilyyn" liikaa siirappia, kirja ei todellakaan ole masentavaa tai raskasta luettavaa. Emilyn elämässä vilisee iso lauma myös niitä oikeasti mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Ihastuin välittömästi Emilyn Mary-tätiin, jolla on liuta lapsia ja homssuinen olemus. Mary-tädin ei niin kovin hienostunut ulosanti piristäisi mitä tahansa sukukokousta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti