Olen kahlannut läpi monia trilogioita, mutta vasta nyt törmäsin käsitteeseen "duologia". (Ehkä niitä trilogioita vain kirjoitetaan paljon enemmän kuin duologioita.) Termi tuli esille Alison Goodmanin kaksiosaisen sarjan (onko kaksi osaa "sarja"?) yhteydessä. Goodmanin fantasiatarinan ensimmäinen puolisko "Eon" oli ihan sattumalöytö kirjastosta, mutta koukutti minut ensimmäisestä luvusta lähtien, joten en hirveän kauaa malttanut odottaa duologian jälkimmäisen osan kimppuun pääsemistä.
Lordi Eonista saa vihdoin olla lady Eona, mutta nyt hän joutuu pakenemaan edellisen keisarin veljeä Sethonia eunukkivartija Rykon ja miehen ruumiiseen syntyneen lady Delan kanssa. Kymmenen kahdestatoista Dragoneyesta on murhattu ja laillinen hallitsija, edellisen keisarin 18-vuotias poika Kygo on kateissa ja mahdollisesti kuollut.
Eonan vaatimattomana tehtävänä on nyt selvitä itse hengissä, hillitä kaikkia Dragoneye-ihmistensä menettämisestä hämmentyneitä voimalohikäärmeitä ja auttaa prinssi Kygo takaisin valtaan.
Sanoisin, että "Eona" oli yhtä jännittävä kuin aiempikin osa ja Sethon oli ihanan karmiva sadisti pahiksen roolissaan. Muiden henkilöiden luotettavuus taas herätti välillä epäilyksiä ja tällainen yksinkertainen lukija sai ihan kiitettävästi yllätyksiä matkan varrella. Näin ollen valvoin eilen illalla ihan liian myöhään, kun en malttanut keskeyttää lukemista :P
Sanoisin, että "Eona" oli yhtä jännittävä kuin aiempikin osa ja Sethon oli ihanan karmiva sadisti pahiksen roolissaan. Muiden henkilöiden luotettavuus taas herätti välillä epäilyksiä ja tällainen yksinkertainen lukija sai ihan kiitettävästi yllätyksiä matkan varrella. Näin ollen valvoin eilen illalla ihan liian myöhään, kun en malttanut keskeyttää lukemista :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti