Naondel

Lisäsin Maria Turtschaninoffin (piti luntata tarkkaan, että sai sukunimen oikein) uutuuden "Naondelin" automaattisesti lukulistalleni heti kun tieto sen ilmestymisestä saavutti minutkin. Hirveän kauan tässä siis meni ennen kuin vihdoin lainasin kirjan kirjastosta - kaikki amerikkalainen hömpötys on vienyt niin mukanaan taas vaihteeksi :D

"Naondel" kertoo samasta maailmasta kuin "Maresi", mutta tämä "itsenäinen jatko-osa" palaa ajassa taakse päin ja paljastaa, mikä sai ensimmäiset sisaret perustamaan Punaisen luostarin. Jokainen näistä naisista kertoo vuorollaan oman tarinansa siitä, miten häijy ja vallanhimoinen Iskan muutti heidän elämäänsä.

Teksti nopea- ja helppolukuista, kuten hyvässä nuortenkirjassa, mutta tapahtumat ovat välillä yhtä hurjia ja synkkiä kuin raskaammissa fantasiakirjoissa. Olen pitänyt kaikista Turtschaninoffin kirjoista ja nyt tuntuu, että hän vain kehittyy kirja kirjalta paremmaksi. (Tosin "Anache" on edelleen suosikkini.)

Rakastan hienosti laadittuja pahiksia ja Iskania oli todella ihana inhota. Iskan välitti kanssaihmisistään vähemmän kuin useimmat ihmiset huonekaluistaan ja kohteli näitä sen mukaisesti. Iskan poisti jo nuorena kaikki tiellään seisovat tai tarpeettomat henkilöt täysin tunteettomasti ja tarinan edetessä hänestä tuli vain julmempi, kun Anjin taikalähteen mahti teki hänestä vainoharhaisen.

Kirjan alussa, kun Iskanin ensimmäinen "uhri" Kabira kertoo tarinaansa, teki mieli ravistella tyttöä tämän typeryyden takia. Iskan kun osasi olla todella hurmaava ja Kabira osoittautui yhtä avuttomaksi kuin lukemattomat muut nuoret naiset komean ja rikkaan miehen edessä. Muilla naisilla oli alusta asti selkeämpi näkemys Iskanin luonteesta, mutta yhdessä liemessä kaikki lopulta kelluivat. Naisten välisen ystävyyden kehittymistä oli kiinnostavaa seurata, kun monella oli menneisyyden kokemusten vuoksi vaikeuksia luottaa ihmisiin. Kaiken kaikkiaan jokaisen hahmon tunteet ja reaktiot kuulostivat todella uskottavilta ja heidän käytöstään - jopa niitä huonoja valintoja - oli helppo ymmärtää.

Naondelin pienen tarinan ympärillä oli selvästi valtavan suuri maailma monine maastoineen ja kulttuureineen. Saimme näistä vain pieniä maistiaisia, mikä oli tavallaan harmi, mutta toisaalta tarkempi perehtyminen eri kansoihin olisi vain pysäyttänyt tarinan tarpeettomasti. Odotan innolla, mitä Turtschaninoff on seuraavaan kirjaan keksinyt ^^