tiistai 10. huhtikuuta 2018

Linnavuoren Tuuli

Johanna Valkaman viikinkien ja parantajien aikaan sijoittuva "Itämeren Auri" ihastutti minua niin kovasti, että nyt historiallista viihdettä kaivatessani lainasin kirjastosta tämän sarjan toisen osan "Linnavuoren Tuuli".

Tällä kertaa sankarittarena on Aurin neitoikään ehtinyt tytär Tuuli. Auri toivoisi tyttärestään parantajaa ja isä Haakonille riittää, kunhan tytär käyttäytyy neidolle sopivasti ja menee naimisiin sopivan sankarin kanssa.

Ikävä kyllä Tuulin ääni ei sovi loitsujen laulamiseen eivätkä naisten näpertelyt muutenkaan kiinnosta ärhäkkää nuorta naista. Hän haluaa lähteä veljensä kanssa taistelemaan tarinoiden kilpineitojen tavoin. (Jostain syystä tämä kuvio kuulosti hirveästi nuorten fantasiakirjan juonelta.)

Mukana oli jälleen vanhaan kansanperinteeseen pohjautuvia yliluonnollisia uskomuksia ja elementtejä. Edellisen osan lukemisesta on jo aikaa enkä muista kaikkea tarkasti, mutta tuntuu, että nyt liikuttiin pariin otteeseen paljon aiempaa syvemmällä siellä tietäjien jännittävässä ulottuvuudessa.

Romanssiaste "Linnavuoren Tuulissa" menee "Itämeren Aurin" tavoin suoraan sinne historiallisen hömpän luokkaan; toivottomia ihastumisia, lapsuuden ystäviä ja - ehdoton suosikkini - naimakauppoja löytyi kaikkia.

Valkaman kerronta oli jälleen helppolukuista ja sopivan vauhdikasta. Parasta tässä toisessa osassa oli mielestäni Alvan kohtaaminen. Odotan erittäin uteliaana sarjan seuraavaa osaa ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti