torstai 28. huhtikuuta 2016

The Moon in the Palace

Weina Dai Randelin "The Moon in the Palace" vie lukijan muinaiseen Kiinaan, tarkemmin sanottuna 600-luvulle.

Päähenkilö Mei syntyy maailmaan, jossa naisen asema on hatara. Tytöille ei anneta edes kunnollista nimeä kuten pojille. Mei on perheen kolmesta tyttärestä keskimmäinen ja veljien puuttuessa isä tuhlaa aikaansa häneen, joten Mei oppii lukemaan ja ajattelemaan toisin kuin valtaosa tuon ajan naisista.

Ongelmat alkavat, kun Mein isä yllättäen kuolee. Äiti ja tyttäret häädetään kodistaan, koska perheessä ei ole poikaa perimässä isän omaisuutta. Mukavaan elämään tottuneet naiset joutuvat asettumaan kerjäläisinä sukulaismiehen talouteen.

Kiinaa hallitsee keisari Taizong. Keisarinna on kuollut, mutta keisarilla on seuranaan liuta jalkavaimoja, joiden määrä kasvaa joka vuosi viidellätoista nuorella tytöllä. Mei uskoo onnensa kääntyneen, kun hänet valitaan. Päästessään palatsiin keisarin luokse, hän voi pyytää tätä palauttamaan isän omaisuuden äidille ja sisarille.

Mei oppii nopeasti, ettei hänen suunnitelmansa olekaan niin helposti toteutettavissa. Ainoastaan muutama keisarin suosioon päässyt nainen saa asua sisäpalatsissa keisarin kanssa. Kaikki muut majailevat syrjäisemmässä hovissa eunukkien ja naispuolisten vartijoiden valvonnassa. He eivät näe vilaustakaan keisarista, vaan joutuvat tekemään palvelijoille sopivia askareita päivästä toiseen.

Nokkela Mei keksii keinon herättää keisarin huomio, mutta palatsi on täynnä naisia, jotka himoitsevat edesmenneen keisarinnan kruunua. Mei löytää naisten joukosta ystäviä, mutta myös kieroja vihollisia.

Palatsin muureista huolimatta Mei onnistuu ystävystymään - ja rakastumaan - Fasaaniksi kutsuttuun poikaan. Tämä juonikuvio kuulosti suoraan hömppäromaanin ainekselta, mutta kyseinen mies on ollut ihan oikeasti olemassa. Tosin Mein ja Fasaanin ensikohtaamisesta ja suhteen alkamisesta ei ilmeisesti ole varmoja tietoja.

Kiina on minulle vähintään yhtä epätodellinen ja eksoottinen kuin minkä tahansa fantasiakirjan maailma; silkkiötököiden hoitamista ja rajuja poolopelejä. (En tiennyt, että Kiinassa pelattiin pooloa...) Kiehtova maailma pullollaan salaisuuksia ja juonittelua - ja mikä parasta, moni kirjan henkilöistä on oikeita historiallisia hahmoja. Tietysti kirjailija on joutunut täydentämään tarinaa oman mielikuvituksen varassa ja keksimään lisää sivuhenkilöitä. Lopputulos on viihdyttävä tarina, joka kunnioittaa historian tositapahtumia ^^


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti