Olen ihastunut useammankin ruotsalaisdekkaristin kirjoihin, joten olen jo pitkään halunnut tutustua Viveca Steninkin tuotantoon. Nyt löysin suureksi ilokseni tämän "Ruotsin dekkaritaivaan uusimman ja kirkkaimman tähden" Sandhamn-sarjan avausosan "Syvissä vesissä".
Kesälomakausi on kuumimmillaan, kun Sandhamnin rantaan huuhtoutuu ruumis. Itsemurhalta tai onnettomuudelta vaikuttavaa tapausta alkaa tutkia Thomas Andreasson, joka murehtii tyttären kätkytkuolemaa ja päättynyttä avioliittoaan.
Thomaksen lapsuudenystävä Nora viettää kesälomaa Sandhamnissa. Noralla on kaksi ihanaa poikaa ja onnellinen parisuhde, mutta raivostuttava anoppi. Kiinnostava työtarjous pakottaa Noran kuitenkin pohtimaan avioliittonsa tasapuolisuutta.
Odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat Camilla Läckbergin ja muiden ruotsalaisdekkaristien jäljiltä korkealla, mutta "Syvissä vesissä" onnistui vastaamaan niihin. Murhaajaa ei tarjota hopealautasella heti kättelyssä, vaan juoni paljastuu pieninä palasina. Murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle hienona yllätyksenä - en olisi arvannut sen paremmin kuin kirjan päähenkilötkään.
Kiinnostavinta tässä dekkarissa taisi kuitenkin olla hahmojen arkiset ongelmat ja kommellukset. Keskityin niin seuraamaan ja märehtimään varsinkin Noran huolia työn, parisuhteen ja perheen yhteensovittamisesta, että ne ympärillä lojuvat ruumiit tahtoivat unohtua. Mielestäni hauska yksityiskohta oli Noran insuliinihoitoinen diabetes; en ole tainnut vielä törmätä yhteenkään diabetesta sairastavaan päähenkilöön. Hienoa tässä Noran sairaudessa oli se, ettei se ollut pääjuoni, vaan ainoastaan yksi täysin normaalia elämää elävän hahmon piirre.
Ainoastaan yksi asia häiritsi minua; Thomas keskustelee meneillään olevasta murhatutkinnasta sekä Noran että tämän miehen kanssa! Ei kai yksikään virkamerkkinsä arvoinen poliisi rupea pohtimaan työjuttujaan siviilien kanssa?!
Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista ja suosittelen Sandhamn-sarjaa kaikille Camilla Läckbergin lukijoille - ja päin vastoin.
Kesälomakausi on kuumimmillaan, kun Sandhamnin rantaan huuhtoutuu ruumis. Itsemurhalta tai onnettomuudelta vaikuttavaa tapausta alkaa tutkia Thomas Andreasson, joka murehtii tyttären kätkytkuolemaa ja päättynyttä avioliittoaan.
Thomaksen lapsuudenystävä Nora viettää kesälomaa Sandhamnissa. Noralla on kaksi ihanaa poikaa ja onnellinen parisuhde, mutta raivostuttava anoppi. Kiinnostava työtarjous pakottaa Noran kuitenkin pohtimaan avioliittonsa tasapuolisuutta.
Odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat Camilla Läckbergin ja muiden ruotsalaisdekkaristien jäljiltä korkealla, mutta "Syvissä vesissä" onnistui vastaamaan niihin. Murhaajaa ei tarjota hopealautasella heti kättelyssä, vaan juoni paljastuu pieninä palasina. Murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle hienona yllätyksenä - en olisi arvannut sen paremmin kuin kirjan päähenkilötkään.
Kiinnostavinta tässä dekkarissa taisi kuitenkin olla hahmojen arkiset ongelmat ja kommellukset. Keskityin niin seuraamaan ja märehtimään varsinkin Noran huolia työn, parisuhteen ja perheen yhteensovittamisesta, että ne ympärillä lojuvat ruumiit tahtoivat unohtua. Mielestäni hauska yksityiskohta oli Noran insuliinihoitoinen diabetes; en ole tainnut vielä törmätä yhteenkään diabetesta sairastavaan päähenkilöön. Hienoa tässä Noran sairaudessa oli se, ettei se ollut pääjuoni, vaan ainoastaan yksi täysin normaalia elämää elävän hahmon piirre.
Ainoastaan yksi asia häiritsi minua; Thomas keskustelee meneillään olevasta murhatutkinnasta sekä Noran että tämän miehen kanssa! Ei kai yksikään virkamerkkinsä arvoinen poliisi rupea pohtimaan työjuttujaan siviilien kanssa?!
Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista ja suosittelen Sandhamn-sarjaa kaikille Camilla Läckbergin lukijoille - ja päin vastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti