Goodreads ehdotti minulle Anita Blake -sarjan perusteella Tanya Huffin "Blood Pricea", joten sukelsin kiltisti taas 90-luvun alkuun, kun urbaanin fantasian sankarittarilla ei vielä ollut edes kännyköitä.
Vicki Nelson oli loistava rikostutkija kunnes silmäsairaus vei häneltä hämäränäön ja kavensi samalla näkökenttää. Vicki ei kestänyt ajatusta kollegoiden ihailun ja kunnioituksen menettämisestä, joten hän erosi omatoimisesti poliisista ja ryhtyi yksityisetsiväksi.
Nyt Vicki alkaa tutkia omituista murhasarjaa. Uhrien kurkut on revitty auki käsittämättömän voimakkaalla iskulla ja kaiken huipuksi ruumiit on imaistu verettömiksi. Silminnäkijät kertovat hurjia tarinoita katujen yllä lentävästä valtavasta lepakosta ja lehdistö villiintyy levittämään juttua vampyyreista.
Tutkimuksista vastaava poliisi Mike Celluci, Vickin entinen työpari ja nykyinen... rakastaja (?), ei usko vampyyreihin, mutta Vicki lähestyy aihetta avoimemmin.
Vicki Nelson oli loistava rikostutkija kunnes silmäsairaus vei häneltä hämäränäön ja kavensi samalla näkökenttää. Vicki ei kestänyt ajatusta kollegoiden ihailun ja kunnioituksen menettämisestä, joten hän erosi omatoimisesti poliisista ja ryhtyi yksityisetsiväksi.
Nyt Vicki alkaa tutkia omituista murhasarjaa. Uhrien kurkut on revitty auki käsittämättömän voimakkaalla iskulla ja kaiken huipuksi ruumiit on imaistu verettömiksi. Silminnäkijät kertovat hurjia tarinoita katujen yllä lentävästä valtavasta lepakosta ja lehdistö villiintyy levittämään juttua vampyyreista.
Tutkimuksista vastaava poliisi Mike Celluci, Vickin entinen työpari ja nykyinen... rakastaja (?), ei usko vampyyreihin, mutta Vicki lähestyy aihetta avoimemmin.
Tuntuu, että tässä oli hurjasti potentiaalia, mutta kirjailijalla oli niin kiire kertoa tarinansa, ettei se päässyt oikeuksiinsa. Tarina hyppeli tilanteesta toiseen nopeammin kuin edes urbaanissa fantasiassa tarvitsisi ja kolmannessa persoonassa kertominen hämmensi pakkaa lisää, kun ensin Henry katselee jotakin ja heti seuraavalla rivillä Vicki ajattelee jotakin...
Vickin ja Henryn ensikohtaaminenkin tuntui vähän epäuskottavalta juuri sen takia, että Vicki hyväksyy täysin järjettömän tilanteen niin helposti.
Vickin ja Henryn ensikohtaaminenkin tuntui vähän epäuskottavalta juuri sen takia, että Vicki hyväksyy täysin järjettömän tilanteen niin helposti.
Hahmoissa ja heidän välisissä suhteissaan oli mielestäni paljon hienoa ja kiinnostavaa materiaalia, mutta hauskoille ja herkullisille tilanteille ei yksinkertaisesti annettu tarpeeksi aikaa, jotta lukija olisi päässyt tunnelmaan mukaan. Asiat vain läväytettiin päin näköä.
Loppua kohti pääsin ilmeisesti paremmin sisälle tarinaan, koska meno tuntui paranevan ja aloin ymmärtää, miksi Goodreads rinnastaa Vickin ja Anita Blaken. Vickillä ei ole yliluonnollisia kykyjä tai edes asetta (siis tosi tylsää!), mutta pidin hänen asenteestaan ja luovasta ongelmanratkaisusta; se tilanne Henryn asunnon vahtimestarin kanssa oli hulvaton!
Äänestän jatkoon, kuten television kykykilpailuissa sanotaan. (Siis jos löydän jatko-osat, mikä ei aina ole niin itsestään selvää...)
Loppua kohti pääsin ilmeisesti paremmin sisälle tarinaan, koska meno tuntui paranevan ja aloin ymmärtää, miksi Goodreads rinnastaa Vickin ja Anita Blaken. Vickillä ei ole yliluonnollisia kykyjä tai edes asetta (siis tosi tylsää!), mutta pidin hänen asenteestaan ja luovasta ongelmanratkaisusta; se tilanne Henryn asunnon vahtimestarin kanssa oli hulvaton!
Äänestän jatkoon, kuten television kykykilpailuissa sanotaan. (Siis jos löydän jatko-osat, mikä ei aina ole niin itsestään selvää...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti