Katharine McGeen tulevaisuuteen sijoittuva nuortenromaani "Tuhat kerrosta; Pudotus" osui silmiini kirjastossa. Lähestyin tätä vähän epäluuloisena, koska nuorten dystopiat eivät viime aikoina ole oikein sytyttäneet. Onneksi tartuin tähän vastahakoisuudesta huolimatta, sillä tarina tempaisi mukaansa eikä päästänyt otteestaan! (Odotan nyt kiihkeästi jatkoa!)
Eletään vuotta 2118. Manhattanilla kohoaa valtava, tuhatkerroksinen pömpeli, joka on kuin kaupunki kouluineen, sairaaloineen ja sisätilaan rakennettuine puistoineen. Yläkerroksissa asuvat rikkaat utopistisilla laitteilla varustetuissa lukaaleissa ja alemmas mentäessä asunnot pienenevät, teknologia vanhenee ja ilmanvaihto reistailee.
Kirja alkaa vilauksella siitä, mihin tarinan tapahtumat johtavat; teini-ikäinen tyttö syöksyy kuolemaansa tornin katolta. Tekikö hän itsemurhan, oliko se onnettomuus vai päättikö joku päästä tytöstä eroon?
Vauhdikasta teinien ihmissuhdedraamaa kertovat vuorotellen useat eri nuoret. Osa heistä on yläkerrosten hemmoteltuja lapsia ja osa alempien kerrosten rahaongelmien kanssa kamppailemaan tottuneita. Kaikkia yhdistää epätoivoinen ihastuminen tavalla tai toisella saavuttamattomaan tyyppiin. Lisäongelmia aiheuttavat huumeet, raha ja vanhempien törttöily.
Tästä tuli mieleen ensin Valehtelevat viettelijät ja myöhemmin vielä vahvemmin Anna Godbersenin vauhdikkaat historialliset nuortendraamat. Mikään varsinainen dystopia tämä ei ollut, vaan juoni olisi toiminut aivan samalla tavalla nykyajassa tai miksei vaikka menneisyydessäkin. Kehittyneet tietokoneet, kauneuskirurgia ja muu vastaava toimivat vain lisämausteena siellä taustalla.
Rakastan tällaisia useamman hahmon sisältäviä sekavia ihmissuhdekuvioita. Kaikki hahmot tekivät välillä huonoja päätöksiä ja käyttäytyivät typerästi, mutta olivat samalla kuitenkin ihanan sympaattisia kaikkine ongelmineen. Toivoin koko ajan, että jokainen saisi olla onnellinen.
Jännittävääkin tämän lukeminen oli, koska en yhtään osannut arvata, kuka sieltä katolta oikein tippuisi. Porukan välillä myös kipinöi siihen malliin, että murha tai ainakin tappo alkoi tarinan edetessä vaikuttaa hyvinkin todennäköiseltä. Oli suorastaan piinaavaa seurata, miten hahmot onnistuivat sotkemaan asiansa.
Ja viimeinen luku tosiaan lupaili lisää jännitettävää! Suosittelen ehdottomasti tämäntyyppisten nuortenkirjojen ystäville ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti