Tiukalle meni, mutta ehdinpä lukea Joe Abercrombien Särkynyt meri -trilogian loppuun tämän vuoden aikana ^^
"Puolikas sotaa" vie siis Yarvin taistelun isoäiti Wexeniä ja suurkuningasta vastaan loppuun. Tällä kertaa tarinan sankarittarena on Throvenlannin prinsessa Skara, joka menettää läheisensä isoäiti Wexenin kieroilun vuoksi. Hän hakee turvaa serkkunsa kuningatar Laithlinin luota ja pääsee näin osaksi Yarvin loppumattomia juonia.
Uutena sankarina on vihollisesta jonkinlaiseksi liittolaiseksi muuttuneen Grom-gil-Gormin soturi Raith. Täytyy sanoa, että ensitapaaminen tähän kuumapäiseen tappelupukariin ei tehnyt allekirjoittaneeseen vaikutusta. Pyörittelin silmiäni ärsyttävälle tyypille ja tuhahdin sille, miten Raith ja Skara alkavat tuijotella toisiaan kuin teinikirjan kliseet.
Kolmantena päähenkilönä seikkaili edellisestä kirjasta tuttu poika Koll, joka on nyt ryhtynyt Yarvin oppiin pappiskokelaaksi. Tosin hän on myös iskenyt silmänsä tyttöön, minkä vuoksi hän painii koko ajan suuren valinnan kanssa; papeilla kun ei ole tapana mennä naimisiin.
Thorn oli myös menossa mukana yhtä hurjana kuin aina, mikä oli hauskaa, vaikka hän nyt jäikin vähän sivuosaan uusien sankareiden tieltä.
Abercrombie on jälleen onnistunut kirjoittamaan vauhdikkaan ja nopeatempoisen fantasiaseikkailun. Odotin lähtötilanteen perusteella tietynlaista juonta, mutta Abercrombie yllätti minut kyllä moneen otteeseen. Osa hahmoista päätyi sinne, minne olin ajatellutkin, mutta paljon useampi lähti jonnekin ihan muualle. Lopputulos oli oikein viihdyttävä yhdistelmä toimintaa ja nuorten romansseja. Nihkeästä alusta huolimatta opin pitämään Raithistakin jo muutaman luvun kuluttua :D
Viimeisen sivun luettuani jäi harmittamaan, että tämä oli trilogian viimeinen kirja; loppu teki selväksi, että nämä sankarit kokevat vielä monia uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti