"Dragon Haven" on toinen osa Robin Hobbin Rain Wilds Chronicles -sarjasta. (Älä siis lue pidemmälle, ellet ole lukenut Hobbin aiempia teoksia.)
Kitukasvuisten lohikäärmeiden ja näiden hoitajien vaivalloinen matka myrkyllistä Rain Wild -jokea pitkin jatkuu.
Ennen näihin kirjoihin tarttumista olin hieman huolissani, että tällainen erämaassa vaeltelu olisi puuduttavaa luettavaa. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä matkan aikana tapahtuu jatkuvasti.
Sedric sortui edellisen kirjan lopussa tekemään jotain todella typerää ja tämän teon seuraukset ylittivät odotukseni. Kaikesta Hestiin liittyvästä huolimatta pidin Sedriciä jotenkin suloisena tyyppinä alusta asti ja nyt oli hienoa seurata hänen toimiaan.
Alisen ja Leftrinin romanssi jäi minun kohdallani kaiken muun jalkoihin, vaikka kaksikko ihan mukava pari onkin.
Lohikäärmeitä hoitavan nuorisojoukon väliset suhteet olivat sitten sitäkin värikkäämpiä. Tats tuotti minulle pienen pettymyksen asenteellaan ja vaatimuksillaan, mutta Thymara pysyi ihanan päättäväisenä ja fiksuna.
Ja tietysti mukaan matkalle oli ujuttautunut kieroja ja ahneita ihmisiä, jotka tavoittelivat vain rikkauksia kaikkien muiden kustannuksella.
Fantasiapuolen suhteen sademetsä ja joen päässä siintelevä Kelsingra olivat paljon kiehtovampi ympäristö kuin olin pelännyt. (Yleensä tykkään isoista kaupungeista ja umpikierosta hovista.)
Rain Wild -joen lähellä asuvien ihmisten mutaatiotkin saivat selityksen, joka tuskin yllätti ketään paitsi tarinan sankareita. Annan Hobbille täydet pisteet tästä kekseliäästä kuviosta. (Tosin minulla on tunne, että jotain vastaavaa on esiintynyt muissakin fantasiasarjoissa?)
Leftrinin laivan tiesimme jo ensimmäisen kirjan perusteella olevan tuunattu, mutta nyt paljastui viimein, miten Leftrin oli laivaansa kohentanut. Lopputulos yllätti mukavasti.
Vaikea sanoa, oliko tämä sarjan toinen osa ensimmäistä parempi... Parempi varmaan vain todeta, että odotan innolla seuraavaan kirjaan tarttumista ja Kelsingran salaisuuksien paljastumista ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti