Olen viime aikoina nauttinut suuresti kevytlukuisista jännityskirjoista. Yhtenä päivänä tuli oikein syyllinen olo, kun haluaisin tuhlata aikaa tavallisiin dekkareihin, vaikka maailma (ja oma kirjahylly) on pullollaan lukemattomia fantasiakirjoja. Tajusin onneksi, että olin typerä. Päätin jälleen kerran, että minulla on oikeus lukea juuri sitä mitä haluan, vaikka niitä dekkareita ja Aku Ankkaa :D
Uutuuksia jonottaessani päätin vihdoin tutustua Belinda Bauerin tuotantoon. Kirjailijan esikoisteos "Hautanummi" on jumittanut jo vuosia lukulistalla ja onneksi nyt tuli sopiva hetki tarttua tähän.
"Hautanummi" kertoo 12-vuotiaasta Stevenistä, joka elää äitinsä, isoäitinsä ja pikkuveljensä kanssa Exmoorin nummien kupeessa. Vuosia aiemmin pedofiili ja sarjamurhaaja sieppasi Stevenin enon ja hautasi tämän nummille. Ruumista ei koskaan löydetty.
Enon kohtalo on jättänyt jälkensä sekä äitiin että isoäitiin. Steven on vakuuttunut siitä, että enon ruumiin löytyminen helpottaisi perheenjäsenten välistä kireyttä ja tekisi kaikista onnellisia. Tämän vuoksi hän on kolme vuotta kaivanut kuoppia ympäri nummia ja etsinyt ruumista.
Lopulta Steven keksii kirjoittaa vankilassa istuvalle murhaajalle ja pyytää tätä kertomaan, missä hauta sijaitsee. Ikävä kyllä vankilassa sävyisästi odottanut mies innostuu yhteydenotosta vähän liikaa...
"Hautanummi" oli hieman erilainen dekkari juuri siksi, ettei tarinan jännitys ja viihdyke tullut murhaajan henkilöllisyyden arvuuttelemisesta vaan kiehtovista henkilöhahmoista. Kirjassa seurataan sekä suloista Steveniä että kiehtovan vääristyneitä ajatusketjuja kehittelevää pedofiiliä.
Minua turhautti lukea, miten tympeästi Stevenin perheen naiset kohtelivat herttaista, elossa olevaa poikaa. En jaksanut siinä vaiheessa tuntea yhtään sympatiaa oman lempilapsensa menettänyttä äitiä tai kuolleen veljensä varjoon jäänyttä sisarta kohtaan. Kun kuvaan otettiin mukaan vielä koulukiusaajat, Stevenin maailma alkoi kuulostaa Stephen Kingin kirjoilta, joissa tuntuu aina olevan pari fiksua, mukavaa sankaria keskellä pelkistä ilkeistä ääliöistä koostuvaa väestöä. (Erona oli vain se, että en voi sietää Kingiä, kun taas Bauerin teksti upposi kuin uunituore pulla monen tunnin paaston jälkeen.)
Sarjamurhaajaksi yltyneen pedofiilin mielenmaiseman kuvailussa Bauer teki mielestäni vaikuttavaa työtä. Miehen logiikka oli karmivan uskottavaa ainakin tällaisen asiaan perehtymättömän näkökulmasta.
Lopputuloksena "Hautanummi" oli jälleen yksi vetävä jännityskirja. Innostuin kirjailijan tyylistä niin, että varasin heti hänen toisen kirjansa "Tappajan katse". Suosittelen "Hautanummea" kaikille jännityskirjojen/dekkareiden ystäville ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti