Ask Again Later

Liz Czukasin "Ask Again Later" osui silmään, kun metsästin jotain kevyttä ja hauskaa teinihömppää lomaa (tai ihan vaan perjantain karkkipäivää) varten. Suunnitelma meni tosin siinä mielessä pieleen, että tartuinkin tähän potiessani kunnon flunssaa.

Heartilla on tiukka periaate olla tapailematta poikia, koska hänen oma äitinsä osoitti aikoinaan niin järkyttävää sitoutumiskammoa. Heart on menossa koulun tanssiaisiin ison kaveriporukan kanssa - No Drama Prom -jengi. Yllättäen Heart saakin sitten kaksi kutsua tansseihin ja joutuu nyt päättämään, mitä tehdä. Kaikki vaihtoehdot ovat omalla tavallaan todella vetoavia...

"Ask Again Later" edustaa juuri sitä hauskaa ja kevyttä teinihömppää, jota minä rakastan. Matkan varrella tapahtui kaikkea hulvatonta ja nautin erityisesti siitä, että Heart oli niin rento ja osasi nauraa asioille alkujärkytyksen jälkeen - ainakin melkein aina. (Välillä tuntuu, että sankarittaret alkavat mököttää, itkeä ja/tai kiukutella aivan liian helposti.)

Tämä oli aivan loistava sairastelupäivän piristys ja ainoa negatiivinen asia, jonka keksin sanoa on, että Herra Oikean henkilöllisyys on helppo arvata jo ihan alussa. (Ei sillä, että se olisi häirinnyt matkasta nauttimista.)

Suosittelen ehdottomasti kaikille kevyiden ja hauskojen tarinoiden ystäville <3

P.S. Täytän ensi vuonna 30 ja tätä lukiessani halusin hirveästi livauttaa kumiötököitä työkavereiden lautasille kahvihuoneessa seuraavan kerran, kun töihin pääsisin.

P.P.S. Harkitsin asiaa tunnin ja totesin sitten masentuneena, ettei työkavereiden huumorintaju ehkä sittenkään riittäisi edellä mainittuun... XD

Muistojenlukija

Ehdinpäs vihdoin päivittää itseäni vähän kotimaisenkin fantasian saralla. Luin siis Elina Rouhiaisen uuden Väki-sarjan avausosan "Muistojenlukija".

Päähenkilö Kiuru on lukemista rakastava lukiolaistyttö, jonka omassa elämässä ei tunnu tapahtuvan paljon mitään jännittävää. Kiurulla on tosin jännittävä salaisuus; hän pystyy kurkistamaan muiden ihmisten muistoihin. Yhtenä päivänä hän varastaa vahingossa väärän ihmisen muiston ja tutustuu näin kolmeen muuhun ihmeellisiä kykyjä omaavaan henkilöön.

Kaverukset haluavat tietää enemmän yliluonnollisista voimistaan, mutta asioiden penkominen herättää vaarallisten tyyppien huomion. Erikoisia kykyjä tuntuu löytyvän useammaltakin ihmiseltä ja ikävä kyllä maailmassa on ahneita ihmisiä, jotka haluavat kaiken itselleen.

Rouhiaisen aiempi Susiraja-sarja oli mielestäni "ihan kiva", muttei tehnyt varsinaisesti vaikutusta. (Se kuulosti minusta loppuun asti suomalaiselta Twilightilta.) Moni kuitenkin kehui "Muistojenlukijaa" jopa paremmaksi, joten pakkohan asiasta oli hankkia omakin mielipide :P

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Rouhiainen kirjoittaa sujuvaa tekstiä, jota on mukava lukea. Hahmojen suhteen valikoima on tässä uudessa sarjassa ihanan värikästä. (Susirajan porukka oli sellaista valkoista massaa.) Huumeet ja köyhyys eivät tietenkään ole mitään erityisen kivaa luettavaa, mutta Rouhiaisen tyyli ei ollut liian raskasta.

Juonikin oli mielestäni kiinnostava; tarinassa oli herkullisia salaisuuksia ja yllätyksiä, joiden selviämistä odotin kärsimättömästi.

Uskallan ennustaa, että tulen lukemaan tämän sarjan loppuun asti ^^

The Emperor's Blades

Goodreads tuputti minulle sinnikkäästi Brian Staveleyn "The Emperor's Bladesia" ja koska lukijoiden kommentit kuulostivat hyvältä, päätin noudattaa ohjetta.

Keisari murhataan ja hänen kolmen lapsensa täytyy löytää syyllinen ja selviytyä itse hengissä. Adare on esikoinen ja tottunut hovin käytäntöihin, mutta naisena hän ei voi nousta valtaistuimelle. Hän ei kelpaa edes sijaishallitsijaksi veljiensä ollessa tavoittamattomissa.

Valyn on poika, mutta hänellä ei ole hallitsijasuvun leiskuvan kultaisia silmiä, joten hänkään ei kelpaa valtaistuimelle. Valyn on viettänyt vuosia kouluttautumalla valtakunnan tehokkaimpien tappajien joukossa. Kun tieto keisarin kuolemasta saavuttaa kasarmin, Valynista alkaa tuntua, että joku pyrkii pääsemään eroon myös hänestä.

Suurimmassa vaarassa on kuitenkin Kaden, keisarin perijä, joka on viettänyt kahdeksan vuotta munkkiluostarissa opettelemassa vuohien paimentamista. Pian Kadenille paljastuu, että munkeilla on hyvin vanha salaisuus opetettavana tulevalle hallitsijalle.

"The Emperor's Blades" oli viihdyttävää fantasiaa. Staveley on luonut kiehtovan maailman, jossa on erilaisia kansoja ja mielikuvituksellisia olentoja. Kuninkaallinen nuoriso puolestaan oli mukavaa porukkaa ja vastaan tuli muitakin todella sympaattisia hahmoja. Ja tietysti mukana oli jokseenkin hämäriä, epäilyttäviä tyyppejä sekä täysiä kelmejä.

Jännitystä tarinaan tuovat niin tavalliset juonittelevat ihmiset kuin koko ihmiskunnan muinainen vihollisrotu, jonka olemassaoloon moni ei enää edes usko. Juonessa oli pari todella yllättävää käännettä; yhden hahmon kohtalo varsinkin typerrytti minut ja parista muusta hahmosta paljastui sitten täysin odottamattomia puolia. (Sitä yhtä hahmoa epäiltiin kyllä alusta asti, mutta lopullinen paljastus oli silti hauska yllätys.)

Tykkäsin kirjasta niin paljon, että tilasin jo seuraavan osan ^^

Eye of the Labyrinth

"Eye of the Labyrinth" on toinen osa Jennifer Fallonin Second Sons -trilogiasta. Ensimmäinen kirja "Lion of Senet" ihastutti niin paljon, että odotin innolla tarinan jatkumista.

Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut kaksi vuotta. Dirk piileskelee isänmaallisten merirosvojen luona ja on hurmannut persoonallaan kaikki muut paitsi Tian. Pidin alusta asti Tian Dirkiä kohtaan tuntemaa epäluuloa ärsyttävän voimakkaana ja sinnikkäänä ja pudistelin päätäni kun Tia pysyi itsepäisesti - virheellisessä - kannassaan.

Alenorin ja Kirshovin häät lähestyvät, mikä tarkoittaa samalla Alenorin kruunausta kuningattareksi ja Kirshovin nimeämistä sijaishallitsijaksi. Kirshov on sama huoleton nuorukainen kuin aiemminkin ja kuolaa edelleen Marqelin perään.

Alenor kuitenkin ilahdutti minua suuresti kasvattamalla selkärangan; hän päätti pelastaa kansansa Senetin hirmuvallan alta ja tiputti samalla ruusunpunaiset lasit silmiltään. Alenor ja hänen serkkunsa Jacinta olivat hulvaton kaksikko ja nautin suunnattomasti siitä, miten he pyörittivät Marqelia ja urkkimaan määrättyä senetialaista hovineitoa. Marqelia oli tässä kirjassa ihana inhota.

Dirk kehitti niin ovelan juonen Antonovin ja Belagrenin pään menoksi, etten voinut kuin kääntää sivuja ja seurata ihmeissäni tapahtumien etenemistä. Lopussa ymmärsin sitten vihdoin Dirkin touhut ja odotan nyt innolla, miten hänen käynnistämänsä suunnitelma etenee.

"Eye of the Labyrinth" oli vähintään yhtä hyvä kuin sarjan aloitus. Fallonin kerronta tuntuu jotenkin vauhdikkaammalta ja kevyemmältä kuin monella muulla fantasiakirjailijalla. Missään vaiheessa en pitkästynyt tai edes harkinnut vaihtamista hetkeksi toiseen kirjaan - sain tätä lukiessa kaikkea jännittävää sekä kirjastosta varattuna että omaan hyllyyn postin toimittamina. Tarinan käänteet pitivät otteessaan loppuun asti ja lukemisen keskeyttäminen töiden ajaksi oli turhauttavaa!

Suosittelen sarjaa ehdottomasti kaikille fantasian ystäville, jotka haluavat tarinoihinsa kiehtovia henkilöhahmoja ja vauhdikkaita käänteitä ^^

Nainen junassa

Jatkoin dekkarivillitystäni jälleen yhdellä suosiota saaneella jännärillä. Nyt vuorossa oli Paula Hawkinsin "Nainen junassa".

Nainen katoaa ja ainoa, joka on ehkä nähnyt jotain, on alkoholisoitunut, eksäänsä vainoava Rachel. Ikävä kyllä runsaan alkoholinkäytön vuoksi Rachelilla on muistikatkoksia eikä jäljelle jääneisiin, sekaviin muistikuviinkaan voi aina luottaa.

Hawkins on onnistunut kertomaan tarinan, jonka loppuratkaisua ei arvaa ensimmäisten lukujen perusteella. Henkilöt ja asiat paljastuvat vasta myöhemmin täysin erilaisiksi kuin miltä ne alussa vaikuttavat. Syyllisen onnistuin arvaamaan vain pari lukua ennen kuin asia vahvistettiin suoraan.

Rachelin alkoholismi ja sen tuomat uskottavuusongelmat olivat nerokas veto, mutta minulle Rachelin tilanne oli vähän liian ankeaa ja surkeaa seurattavaa. Pidän hilpeämmästä menosta ja myönnän sen ylpeänä!

Juoni oli loistava - eli yllättävä - ja koen, että kirjan lukeminen kannatti, vaikken sitä suosikkilistalleni nyt nostakaan ^^

Mustat valkeat valheet

Innostuin nyt pitkästä aikaa ihan normaalista jännityksestä ja päätin jälleen mennä siitä, mistä aita on matalin eli seurata massaa. Varasin siis kirjastosta suosittuja uutuuskirjoja ja yksi näistä oli Liane Moriartyn "Mustat valkeat valheet".

Olin aiemmin kuvitellut, että Moriartyn kirjat ovat puhdasta ihmissuhdeviihdettä, mutta sitten tajusin, että tässähän on murha! O.O

Päähenkilöinä toimivat kolme äitiä, joiden lapset aloittavat samassa esikoulussa. Madeline on onnellisesti naimisissa Edin kanssa, mutta hän on edelleen katkera entiselleen Nathanille, joka on myös mennyt uudestaan naimisiin nuoren ja suloisen Bonnien kanssa. Nyt Ed ja Bonnie ovat kehdanneet ilmoittaa tyttärensä tytär samaan esikouluun Madelinen ja Edin tytön kanssa

Celeste on kaunis ja naimisissa rikkaan ja komean Perryn kanssa. Täydellisten kulissien takana Celeste kuitenkin epäilee suhdettaan.

Jane on nuori yksinhuoltaja, joka ei jostain syystä suostu kertomaan poikansa isän henkilöllisyyttä kenellekään.

Heti alussa selviää, että koulun visailuillassa tapahtuu jotain niin jännittävää, että poliisi pitää kutsua paikalle - joku kuolee?

Moriarty paljastaa tarinan salaisuudet ihanan piinaavan hitaasti. Madeline, Celeste ja Jane ystävystyvät ja lukijalle selviää pikkuhiljaa yksityiskohtia naisten elämästä. Mukana on vakavia ajatuksia parisuhteista, äitiydestä, kateudesta ja ystävyydestä, mutta myös romanttiseen komediaan sopivia sivuhenkilöitä.

Koko ajan sain myös pähkäillä sitä, että kuka loppujen lopuksi oikein kuolee. Minulla taisi olla useampikin arvaus, mutta niistä jokainen meni väärin ja asia valkeni vasta pari riviä ennen itse tapahtumaa.

Toisin sanoen: aivan loistava jännitys/viihdekirja. Aion ehdottomasti lukea Moriartyn muitakin kirjoja. Bestsellereitä todellakin kannattaa lukea, kun haluaa hyvää viihdettä ^^

Stormlord's Exile

Piti jonkin aikaa odottaa ennen kuin sain Glenda Larken Watergivers-trilogian viimeisen osan "Stormlord's Exilen". (Tuntuu että Suomalaisella on viime aikoina ollut ongelmia nimenomaan fantasiakirjojen kanssa; ya hömppä tulee ajallaan ja kaveri sai ison kasan jännäreitä, mutta fantasiaa joutuu odottamaan joskus useammankin viikon yliaikaa.)

Jasper on sulkenut häijyn Taquarin lukkojen taakse, mutta viimeisen myrskyherran ongelmat eivät ole poistuneet. Jasper ei edelleenkään pysty tuomaan sadetta ilman Terellen apua ja Terellen taas täytyy lähteä kauas suola-aavikon taakse äitinsä kotimaahan tai Russetin tekemä vesimaalaus koituu hänen kuolemakseen. Terelle aikoo hyödyntää pakollisen matkansa ja pyytää vastaan tulevia khromatialaisia vesiherroja tulemaan aavikolle auttamaan sadettamisessa. Vastaanotto vihreässä maassa onkin sitten yllättävän vihamielinen...

Jasperin täytyy jäädä huolehtimaan kotipuolen ongelmista; vedenpuutteen lisäksi kansalaisia uhkaa Jasperin oma veli Ravard, joka johtaa nyt punadyyniläisten sotaisia heimoja. Ravard kantaa erityistä kaunaa Kanethia kohtaan ja hänen päätavoitteenaan onkin nyt ryöstää Kanethin vaimo Ryka ja poika itselleen.

Laisa, Senya ja turhantärkeä, ylimielinen pappi aiheuttavat Jasperille tietysti myös murheita.

Tästä sarjasta pidin alusta loppuun saakka. Tässä viimeisessä kirjassa Senyan luonne paljastui kaikessa karmeudessaan; aiemmin pidin häntä vain pahasti hemmoteltuna ja lapsellisena. Pidin myös kovasti niistä sukulaista, joita Terelle löysi Khromatiasta. (En siis niistä häijyistä tyypeistä, vaan niistä mukavista.) Rubric varsinkin oli todellinen väriläiskä, joka yllätti tullessaan noin vain vastaan tavallisessa fantasiakirjassa. Olen vaikuttunut ^^

Mitään valtavan yllättäviä käänteitä tähän loppuun ei tullut, vaan asiat menivät suurelta osin niin kuin aiempien osien jälkeen uskalsin odottaa. Sivut kääntyivät kuitenkin vikkelästi, kun halusin tietää, miten asiat etenevät. Varsinkin viimeiset luvut piti oikein ahmaista.

Olen tässä tuuminut jo pitkään Larken muiden sarjojen kokeilemista ja jatkan tuumimista nyt entistä hartaammin ^^