Kuiskauksia haudan takaa

Olen lukenut Charlaine Harrisin Sookie Stackhousesta kertovan vampyyrikirjasarjan ja nyt lainasin saman kirjailijan Harper Connelly -sarjan ensimmäisen osan hätävaralukemiseksi yövuoroja varten.

Salama iski Harperiin teini-ikäisenä ja siitä lähtien hänellä on ollut kyky tuntea lähellä olevat vainajat ja nähdä, miten kyseiset henkilöt ovat kuolleet. Velipuolensa Tolliverin avulla Harper matkustaa kaupungista toiseen etsimässä kadonneita ruumiita rahaa vastaan. Ikävä kyllä ihmiset pitävät Harperia huijarina, joka tienaa epätoivoisten asiakkaidensa surulla.

Tässä sarjan avausosassa Harper päätyy selvittämään teinipariskunnan kuolemia. Tyttö on kadonnut ja pojan oletetaan tappaneen ensin tyttöystävänsä ja sen jälkeen itsensä. Harperin ja Tolliverin tapana on poistua paikalta heti kun rahat on saatu, mutta tällä kertaa heidät vedetään mukaan outojen kuolemien tutkintaan.

Pidin Sookiesta, mutta vampyyrit ja ihmissudet alkoivat jo ehkä vähän kyllästyttää, koska nyt sanoisin pitäväni Harper Connelly -sarjasta enemmän. Saattaa johtua siitäkin, että pidän dekkareista.

"Kuiskauksia haudan takaa" oli nopea ja kevyt luettava - sivumäärä ja suomenkielinen teksti varmaan vaikuttavat vertailuuni paksujen englanninkielisten fantasiapläjäysten jälkeen. Tapahtumat etenevät tarpeeksi ripeästi ja samalla päästään kurkistamaan Harperin karmaisevaan lapsuuteen alkoholisoituneiden vanhempien hoivissa.

Minua alkoi kuitenkin hieman vaivata se, miten negatiivisen kuvan Harris antaa valtaväestöstä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki päähenkilön kohtaamat ihmiset tuntuvat olevan todella kylmiä ja ahdasmielisiä. Ehkä Harperilla ja Tolliverilla vain on todella huono tuuri törmätä juuri näihin ikäviin tyyppeihin. Ja jos kaikki ihmiset olisivat hauskoja ja mukavia, ei tästäkään tarinasta olisi syntynyt vauhdikasta murhamysteeriä... :P