Anita Blake -maratoni jatkuu, vaikka katkesikin useamman kirjan mittaiseksi ajaksi; luin siis tämän Laurell K. Hamiltonin sarjan seitsemännen osan "Burnt Offerings".
Anita ja Richard ovat eronneet, koska Richard söi paikallisen ihmissusilauman entisen johtajan. Nyt Anita seurustelee pelkästään kaupungin mestarivampyyrin Jean-Clauden kanssa.
Anitan ja ihmissusien uuden johtajan Richardin erosta huolimatta Anita joutuu jälleen puolustamaan lauman heikompia jäseniä ja heiluttamaan asetta kovapäisempien ihmispetojen kuonon edessä.
Lisäksi vampyyrien neuvosto lähettää vanhoja, mahtavia mestarivampyyreja terrorisoimaan Jean-Clauden väkeä. Anita sattui nimittäin tappamaan yhden neuvoston jäsenen...
Anita kerää pingviinipehmoleluja, mikä paljastui hänen poliisikavereilleen jokin aika sitten. Nyt poliisiasema on koristeltu pehmopingviineillä aina Anitan tullessa käymään ja Anita odottaa kauhulla vitsin loppuhuipennusta :D
Anita kerää pingviinipehmoleluja, mikä paljastui hänen poliisikavereilleen jokin aika sitten. Nyt poliisiasema on koristeltu pehmopingviineillä aina Anitan tullessa käymään ja Anita odottaa kauhulla vitsin loppuhuipennusta :D
Aloin lukea tätä vähän sellaisella pakko-saada-tätäkin-sarjaa-luettua -asenteella. (Omistamani pokkari on sivujen keltaisen sävyn perusteella odottanut lukemista jo muutaman vuoden. Kolmanteen lukuun päästessäni hengitykseni vinkui kuin poikabändin keskelle tipahtaneella teinitytöllä. Anita Blake on yksinkertaisesti mahtavaa viihdettä; voimakastahtoinen, suurisuinen hahmo, joka joutuu - joskus vahingossa, joskus tarkoituksella - jatkuvasti tilanteisiin, joissa tarvitsee hopealuodeilla ladattuja aseitaan.
Olen tainnut jo useampaan kertaan mainita, että olen täydellisen kyllästynyt ihmissusiin ja vähän vampyyreihinkin. Silti jaksan kirjasta toiseen (seitsemänteen) hehkuttaa tämän ihmissusia ja vampyyreita tulvivan sarjan viihdyttävyyttä. En itsekään oikein ymmärrä sitä. Ilmeisesti Hamilton osaa kirjoittaa pedoistaan sellaisia, että tällainen aiheella kyllästettykin lukija innostuu.
Yhdessä asiassa Hamilton tosin epäonnistuu minun suhteeni; Jean-Clauden pitäisi ilmeisesti saada (ainakin kaikki miehistä kiinnostuneet) kuolaamaan, mutta minut tämä käsittämättömän kaunis ilmestys jättää aika kylmäksi. *Heh heh* Richardin timmin vartalon ihasteleminenkaan ei oikein kiinnostanut allekirjoittanutta...
Onneksi lauman (laumojen) muut jäsenet olivat hauskoja. Stephenin voisin ottaa sylihauvaksi ja Jason-paran fobiat johtivat varsin viihdyttävään tilanteeseen :D
Yhdessä asiassa Hamilton tosin epäonnistuu minun suhteeni; Jean-Clauden pitäisi ilmeisesti saada (ainakin kaikki miehistä kiinnostuneet) kuolaamaan, mutta minut tämä käsittämättömän kaunis ilmestys jättää aika kylmäksi. *Heh heh* Richardin timmin vartalon ihasteleminenkaan ei oikein kiinnostanut allekirjoittanutta...
Onneksi lauman (laumojen) muut jäsenet olivat hauskoja. Stephenin voisin ottaa sylihauvaksi ja Jason-paran fobiat johtivat varsin viihdyttävään tilanteeseen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti