keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Shadowland

"Shadowland" on Alyson Noëlin Immortals-sarjan kolmas osa. Aloin lukea tätä, koska olin todella väsynyt enkä uskonut pystyväni sulattamaan mitään kevyttä teinifantasiaa haastavampaa.

Ever ja Damen eivät voi edes koskettaa toisiaan, koska Romanin myrkyn takia Everin DNA on Damenille kuolemaksi. Damen on satojen vuosien ajan nautiskellut yltäkylläisestä elämästä. Nyt hän uskoo, että häntä rangaistaan turhamaisuudesta. Damen yrittää hyvittää tilannetta luopumalla merkkivaatteistaan ja kulkemalla bussilla. Everiä Damenin teoria karmasta ei vakuuta eikä Damenin muutos ilahduta häntä. Ever on päättänyt saada vastalääkkeen myrkyn kehittäjältä Romanilta.

Roman jahtasi satoja vuosia Damenin entistä vaimoa Drinaa. Motiivina ei kuulemma ollut pelkästään Drinan kauneus, vaan tämän saavuttamattomuus. Drinalle kun ei kelvannut kukaan muu kuin Damen, vaikka tämä parin sadan vuoden suhteen jälkeen rakastui Everiin. Nyt Roman on iskenyt silmänsä Everiin, koska "helpompien" tyttöjen kanssa seurusteleminen käy tylsäksi kuolemattoman pitkän elämän aikana.

Taidan olla liian vanha nauttiakseni tästä sarjasta kunnolla. Ensinnäkin kiiltävien urheiluautojen ja muiden vastaavien materiasoiminen pelkän ajatuksen voimalla ja kirjojen tiedon omaksuminen kantta koskettamalla kuulostaa vähän sellaiselta lapselliselta päiväunelta. En väitä, ettenkö itsekin toivoisi pystyväni samaan, mutta Damen ja Ever pystyvät taikavoimillaan tekemään niin paljon niin vaivattomasti, että tarina menee vähän... tylsäksi. (Ei ihme, että Roman on kyllästynyt elämäänsä!) Jopa fantasiatarinassa sankareiden arkielämässä täytyy olla vähän enemmän haastetta. Taikuuden ei pitäisi olla "ilmaista" ja kaikkien ulottuvilla.

Lisäksi Noël sekoittaa joukkoon sitten ihan erilaista taikuutta, joka on paljon hankalampaa ja vaatii loitsukirjoja, rehuja ja kristalleja. Tuntui kuin hän olisi välillä katsonut muutaman jakson Siskoni on noita -sarjaa ja päättänyt maustaa maailmaansa vähän sieltäkin... Eikö yksi, yhtenäinen ja huolella rakennettu yliluonnollinen maailma olisi riittänyt?

Sarjan alussa Damenin tapa lintsata koulusta ja houkutella Ever mukaansa pitämään hauskaa turhautti ja taisin monesti toivoa, että Ever lemppaisi tyypin kokonaan. Nyt tämä "Shadowlandin" vakavampi, vastuullisempi Damen saa Everin turhautumaan, mutta minä puolestani pidän uutta Damenia todella mukavana kaverina :D

Ever käyttäytyy jälleen stereotyyppisen teinin tavoin ja panikoi, kun hänen tätinsä alkaa tapailla koulun historianopettajaa. Siis OMG! Maailmanloppu! :D

"Shadowlandissa" touhuttiin paljon kaikkea pientä, mutta olisin kaivannut jotain suurempaa taistelua tai jotain vastaavaa kunnon juonikuviota. Kiinnostavaa tässä ehkä vähän tapahtumaköyhässä tarinassa oli Juden ilmestyminen kuvioihin ja Everin edellisistä elämistä paljastuvat asiat. Myös Honorin, Everin pahimman kiusaajan seuraneidin, touhut ja motiivit herättivät uteliaisuuteni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti