Haukansilmä

"Liekehtivää leijonaa" jouduin metsästämään, mutta tämän Michelle Paverin sarjan kolmas osa "Haukansilmä" nökötti kiltisti useampanakin kappaleena lähikirjastossa.

"Liekehtivän leijonan" lopussa Hylas, Pirra ja leijonanpentu Täystuho pakenivat tulivuoren purkausta. Pirra ja Täystuho lähtivät erittäin vastahakoisesti kohti Keftiun saarta ja Pirran äitiä. Hylas puolestaan liittyi muiden kaivossaarelta pakenevien orjien joukkoon.

Nyt Hylas saapuu viimein itse Keftiulle ja kauhistuu nähdessään luonnonvoimien ja ruton runteleman saaren. Hylas järjesti Pirran keftiulaiseen laivaan, koska kuvitteli tytön olevan turvassa äitinsä luona. Ylipapitar, Pirran äiti, on kuitenkin kuollut ja kansaa uhkaa nälänhätä, koska aurinko on piilossa. 

Pirra on uskollisten orjien vankina syrjäisellä vuorella; ylipapittaren tytär täytyy pitää turvassa rutolta. Ainoa, mikä Pirraa piristää, on pesästään tipahtanut haukanpoikanen, jota hän alkaa hoitaa.

Kaaoksen keskelle saapuvat tietysti tarinan pääpahikset, Varikset, etsimään Pirran piilottamaa pronssitikaria. Ennustuksen mukaan Hylas pystyy tuon tikarin avulla tuhoamaan Varisten vallan. Telamon oli aikoinaan Hylaksen hyvä ystävä, mutta nyt hän on liittynyt täydellisesti Variksiin ja haluaa vain kostaa kaikki kuvitteelliset loukkaukset Hylakselle ja Pirralle.

Tämä oli loistava kirja yövuoroon; sopivan kevyt ja vauhdikas tarina, jotta pysyin hereillä (enkä tipahtanut kärryiltä, kuten meinasi käydä, kun erehdyin raahaamaan Jään ja tulen laulua töihin...)

Hylaksen ja Pirran välinen suhde muistuttaa huvittavan paljon nykyaikaan sijoittuvien lasten ja nuortenkirjojen sankareiden suhteita; tykkää, ei tykkää ja sitten kiukkuinen: "Me ollaan vaan kavereita!" Lopulta kaksikko on kuitenkin onnellisimmillaan yhdessä ^^

Kirjan lopussa kerrotaan, minne nuorten ja heidän eläinystäviensä matka seuraavaksi suuntautuu - ennustan, että tulossa on kiinnostava seikkailu!