Kävelin kirjastossa englanninkieliselle fantasialle varatun hyllyn ohi kohti ihan muita kirjoja, kun katseeni osui hyllyn päälle nostettuun Kat Richardsonin "Greywalkeriin". Kannessa lupailtiin vauhtia ja toimintaa Buffyn, Charmedin ja Charlaine Harrisin kirjojen ystäville. Kaksi ensimmäistä kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini, joten hetken mielijohteesta pistin lukulistan uusiksi ja nappasin "Greywalkerin" mukaani.
Harper Blaine on aivan tavallinen yksityisetsivä, kunnes hän työtapaturman seurauksena kuolee pariksi minuutiksi. Sairasloma lähestyy loppuaan ja työt odottavat, mutta Harper näkee edelleen harhoja ja kärsii muutenkin kaikenlaisista oudoista tuntemuksista.
Harper Blaine on aivan tavallinen yksityisetsivä, kunnes hän työtapaturman seurauksena kuolee pariksi minuutiksi. Sairasloma lähestyy loppuaan ja työt odottavat, mutta Harper näkee edelleen harhoja ja kärsii muutenkin kaikenlaisista oudoista tuntemuksista.
Harper oppii vastahakoisesti, että hetkellinen kuolema on tehnyt hänestä "greywalkerin", henkilön, joka pystyy liikkumaan maailmojen välissä. Pian Harper huomaa asioivansa noitien, vampyyrien ja kummitusten kanssa.
Urbaani fantasia on tuottanut viime aikoina pieniä pettymyksiä, mutta "Greywalker" sai minut taas uskomaan tähän fantasian haaraan; Harper ei tuhlaa aikaa huokailemalla komean (yliluonnollisen) miehen perään, vaan meno muistuttaa fantasialla höystettyä dekkaria. Uusien kykyjen hyväksymisen lomassa Harper etsii sekä kadonnutta opiskelijapoikaa että antiikkikalusteita.
Ihmissuhdesoppaakin löytyy, kun Harper yrittää käydä treffeillä. Kummituksia näkevälle yksityisetsivälle parisuhteen muodostaminen osoittautuu kuitenkin haastavaksi.
Pidin juonesta. Muutamat asiat lukija kyllä arvaa paljon ennen sankaritarta, mutta silti tilanteen etenemistä oli kiinnostava seurata.
Harper oli päähenkilönä aika "neutraali". Pidin hänestä, mutta hänessä ei ollut mitään erityisen mieleenpainuvaa. Lemmikkifretti Chaos oli tosin ihana! Harperin kohtaamat henkilöt olivat pääosin hauskoja tuttavuuksia. Pahikset meinasivat jäädä hieman yksiulotteisiksi, kun ne kävivät riehumassa vain silloin kun tarvittiin toimintaa. Yllätyksiä he silti saivat aikaan.
"Greywalker" on ilmestynyt 2006 ja teknologia kirjassa kuulosti vielä vanhemmalta. Harperilla ei ole edes vanhanaikaista kännykkää puhumattakaan moderneista kameralla ja nettiyhteydellä varustetuista peleistä. Tietokoneetkin ovat niitä isoja pöytään sidottuja mötiköitä. Todella olennaisiin asioihin minäkin jaksan kiinnittää huomiota, mutta kun viime aikoina olen lukenut joko korkeaa fantasiaa tai sitten niitä uusimpia nuortenkirjoja :P
Loppuarviona sanoisin, että "Greywalker" oli viihdyttävää luettavaa, mutta en koe pakottavaa tarvetta metsästää seuraavaa osaa käsiini. Suosittelen tätä Charlaine Harrisin kirjojen ystäville; vampyyrit eivät kimaltele auringossa vaan muistuttavat Harrisin olentoja.
Harper oli päähenkilönä aika "neutraali". Pidin hänestä, mutta hänessä ei ollut mitään erityisen mieleenpainuvaa. Lemmikkifretti Chaos oli tosin ihana! Harperin kohtaamat henkilöt olivat pääosin hauskoja tuttavuuksia. Pahikset meinasivat jäädä hieman yksiulotteisiksi, kun ne kävivät riehumassa vain silloin kun tarvittiin toimintaa. Yllätyksiä he silti saivat aikaan.
"Greywalker" on ilmestynyt 2006 ja teknologia kirjassa kuulosti vielä vanhemmalta. Harperilla ei ole edes vanhanaikaista kännykkää puhumattakaan moderneista kameralla ja nettiyhteydellä varustetuista peleistä. Tietokoneetkin ovat niitä isoja pöytään sidottuja mötiköitä. Todella olennaisiin asioihin minäkin jaksan kiinnittää huomiota, mutta kun viime aikoina olen lukenut joko korkeaa fantasiaa tai sitten niitä uusimpia nuortenkirjoja :P
Loppuarviona sanoisin, että "Greywalker" oli viihdyttävää luettavaa, mutta en koe pakottavaa tarvetta metsästää seuraavaa osaa käsiini. Suosittelen tätä Charlaine Harrisin kirjojen ystäville; vampyyrit eivät kimaltele auringossa vaan muistuttavat Harrisin olentoja.
PS. Meinasin tukehtua, kun tarinaan ilmestyi häijy vampyyri nimeltä Edward! XD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti