The Shadow Rising

"The Shadow Rising" on Robert Jordanin Ajan Pyörä -sarjan neljäs osa. Kuten sarjan kolmas osa, tämäkin tuli luettua englanniksi, koska mielestäni nämä pönäkät pikku opukset ovat mielettömän söpöjä - ja huomattavasti edullisempia kuin ostaa suomennetut versiot.

Rand on saanut käsiinsä Callandorin, miekan, joka on oikeasti mahdin kanavointiin käytettävä voimakas taikaesine. Uudelleen syntyneellä Lohikäärmeellä on nyt takanaan entistä isompi joukko; hurjia Aiel-sotureita ja vähän niljakkaan oloisia ylimyksiä. (Thom tekee oman osansa harventaakseen petollisten lordien rivejä.)

Olen jo pitkään halunnut ravistella Moirainea saadakseni hänet pullauttamaan salaisuuksia ilmoille ja nyt halusin sen lisäksi kalauttaa Randin ja Moirainen päät yhteen saadakseni kaksikon tekemään yhteistyötä :P (Moiraine on ollut alusta asti jännittävä hahmo ja epäilen Jordanin pimittävän vieläkin kaikenlaista häneen liittyvää.)

Min saapuu Valkoiseen Torniin Moirainen vastahakoisena viestikapulana. Äkkiä hän huomaa pukeutuneensa tyhjäpäisen rikkaan tytön valeasuun ja vakoilevansa Tornin väkeä samalla kun pahoinpitelee hienolle neidolle sopivia käsitöitä. Hauskuus muuttuu kuitenkin toiminnaksi, kun Torni saa osansa maailman mullistuksista.

Tässä neljännessä kirjassa pelinappulat lähtevät vierimään lukuisiin eri suuntiin; osa sankareista pääsee seikkailemaan Aielien karuun kotimaahan kun taas osa näkee uusia kaupunkeja jahdatessaan Mustan Ajahin jäseniä ja erästä vaarallista taikaesinettä. Kotikyläkin on vaarassa, kun Valkoviitat tekevät paluun tarinankulkuun - tämä joukkio jäi vähän sivuun edellisessä kirjassa. Myös Mahtia kanavoimaan pystyviä naisia orjuuttaviin seanchanilaisiin tehdään yllättävän läheistä tuttavuutta. Vihollisia on useita eikä kaikilla suinkaan tunnu olevan sama päämäärä.

Täytyy kehua Jordania siitä, että hän on kutonut suuren ja monipuolisen seikkailun, jota on silti helppo seurata. Niitä pakollisia yllättäviä paljastuksia lukuun ottamatta pysyin koko ajan kartalla siitä, mitä kukakin teki tahoillaan.

Jälleen kerran ihastelen myös Jordanin kykyä ujuttaa romantiikkaa jännittävän fantasiaseikkailun lomaan; Lanilla ja Nynaevella oli todella suloinen hetki ja Perrinin leveät hartiat aiheuttivat oikean kissatappelun eikä Randkaan jäänyt osattomaksi naisten aiheuttamilta huolilta.

Sanoisin, että kaikki tässä kirjassa huutaa tarttumaan siihen seuraavaan osaan, jotta ne salaisuudet paljastuisivat viimein :D