Goodreads tyrkytti minulle pitkään Seanan McGuiren "Rosemary and Rue" -romaania ja se sattui löytymään lähikirjastosta, joten pitkän jahkailun jälkeen päätin lukea sen tähän urbaanin fantasian nälkääni.
"Rosemary and Rue" aloittaa puoliverisestä keijusta October "Toby" Dayesta kertovan sarjan. Tarina alkaa, kun Toby työskentelee keijuhovin ritarina ja yksityisetsivänä ja joutuu pulaan jäljittäessään häijyjä puhdasverisiä keijuja. Kommelluksen jälkeen Toby päättää irrottautua keijumaailmasta täysin ja yrittää elää ihmisten keskuudessa.
Sitten joku murhaa Tobyn tunteman keijukreivittären ja Toby sidotaan keijutaioilla löytämään syylliset - epäonnistuminen tietää Tobyn kuolemaa. Näin ollen Tobyn täytyy kohdata keijujen (kiistatta narttumainen ja todennäköisesti epävakaa) kuningatar sekä vanhat keijuystävänsä.
McGuire on yhdistänyt hienosti punotun murhamysteerin ja keijujen ihmeellisen ja välillä täysin käsittämättömän taikamaailman. Murhaajan henkilöllisyyttä oli hauska arvailla (loppuratkaisu tuli yllätyksenä) ja se fantasiapuoli... Lukijan täytyy vain hyväksyä, että fysiikan lait eivät päde keijujen todellisuudessa! Ja ne loitsut kuulostivat hauskoilta :D
Toby oli ihan mukava päähenkilö; hän kyllä ihastuu komeisiin keijuihin, kuten kuka tahansa normaali sankaritar, mutta tiukan paikan tullen hän osaa käyttäytyä järkevästi eikä taannu missään vaiheessa höperöksi teinitytöksi. Lisäksi Toby on siitä erikoinen fantasiakirjan sankaritar, että hänellä on tytär.
Huumorin suhteen McGuire otti aika varovaisesti. Ylilyönnit huumorin saralla muuttuvat helposti vain ärsyttäviksi, mutta minun puolestani tässä kirjassa olisi voinut irrotella vähän enemmänkin.
McGuire on yhdistänyt hienosti punotun murhamysteerin ja keijujen ihmeellisen ja välillä täysin käsittämättömän taikamaailman. Murhaajan henkilöllisyyttä oli hauska arvailla (loppuratkaisu tuli yllätyksenä) ja se fantasiapuoli... Lukijan täytyy vain hyväksyä, että fysiikan lait eivät päde keijujen todellisuudessa! Ja ne loitsut kuulostivat hauskoilta :D
Toby oli ihan mukava päähenkilö; hän kyllä ihastuu komeisiin keijuihin, kuten kuka tahansa normaali sankaritar, mutta tiukan paikan tullen hän osaa käyttäytyä järkevästi eikä taannu missään vaiheessa höperöksi teinitytöksi. Lisäksi Toby on siitä erikoinen fantasiakirjan sankaritar, että hänellä on tytär.
Huumorin suhteen McGuire otti aika varovaisesti. Ylilyönnit huumorin saralla muuttuvat helposti vain ärsyttäviksi, mutta minun puolestani tässä kirjassa olisi voinut irrotella vähän enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti