Mercedes Lackey on kirjoittanut ison kasan fantasiakirjoja, joiden kansikuvien lohikäärmeitä ja muita jännittäviä piirroksia olen tuijottanut himokkaasti. 1987 ilmestynyt "Arrows of the Queen" aloittaa Heralds of Valdemar -nimisen trilogian. Arvostelujen mukaan "Arrows of the Queen" on enemmän lasten kirjallisuutta, mutta muut Lackeyn tuotokset ovat ilmeisesti tämän trilogian "spin offeja". Kiinnostus kirjaa kohtaan ei ollut valtava, mutta kun löysin sen kirjaston valikoimasta, päätin tarttua tilaisuuteen sivistää itseäni lisää fantasiakirjallisuuden saralla.
Pari ensimmäistä lukua riittivät vakuuttamaan minut siitä, että "Arrows of the Queen" on todellakin lasten kirja.
Kolmetoistavuotias Talia elää pienessä tylsässä kylässä tiukkapipoisen äitipuolen pompoteltavana ja haaveilee suurista seikkailuista. Juuri kun Talian tulevaisuus näyttää entistäkin harmaammalta, paikalle laukkaa hohtavanvalkoinen taikahevonen (iloisesti kiliseviä kulkusia suitsissa kaiken huipuksi) ja vie hänet oppilaitokseen, jossa kuninkaalliset sanansaattajat koulutetaan. (Jokaisella sanansaattajalla on oma valkoinen taikahevonen.) Kuningatar ilahtuu suunnattomasti pikku Talian saapumisesta ja vakuuttuu oitis siitä, että kolmetoistavuotias, pelästynyt maalaistyttö voi pelastaa kuningattaren itsensä sekä pienen prinsessan häijyjen vallantavoittelijoiden juonilta. (Ja tietysti näin käykin lopussa.)
Anteeksi jos kuulostin hieman negatiiviselta. Ongelma minun ja kirjan välillä oli ainoastaan ikäni; olisin luultavasti rakastanut tätä tarinaa 12-14-vuotiaana hevoshulluna. Tämä kuulostaa itsestänikin kovin ristiriitaiselta, sillä nautin edelleen hevoskirjojen lukemisesta silloin tällöin. Fantasiaa lukiessani haluan kuitenkin sellaista vähän häijympää menoa. Uskon, että "Arrows of the Queen" sopii loistavasti nuorille, fantasiaan ja hevosiin kallellaan oleville tytöille. (Pojille en ehkä tällaista taikahevossatua kauppaisi.) Aikuisia fantasianlukijoita varoitan siitä, että tarina on turhankin suloinen ja herttainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti