perjantai 29. syyskuuta 2017

Tell Me Three Things

Julie Buxbaumin "Tell Me Three Things" oli tällainen sattumalöydös kirjastosta, kun etsin jotain kevyttä nuorten hömppää.

Tarinan sankarittaren Jessien äidin kuolemasta on kulunut vajaat kaksi vuotta, kun isä pudottaa pommin: isä on löytänyt uuden rakkauden ja mennyt naimisiin ja edessä on muutto uuteen kaupunkiin äiti- ja velipuolen luokse. Vanha tuttu koulukin vaihtuu kalliiksi yksityiskouluksi.

Jessie on aika stereotyyppinen ujo ja hiljainen sankaritar, joten koulun alkaminen on painajaismainen kokemus. Hän joutuu oitis koulun pissiskuningattaren ja tämän hännystelijöiden silmätikuksi vääränmerkkisten vaatteiden ja asusteiden vuoksi.

Sitten Jessie saa sähköpostia Somebody Nobodyksi itseään nimittävältä pojalta. SN tarjoutuu neuvomaan Jessietä uuden koulun kuvioissa. Jessie on aluksi epäluuloinen tuntemattoman pojan motiiveita kohtaan; se on mahdollisesti pissisjengin kehittämä juoni Jessien nolaamiseksi. Pian Jessie sortuu kuitenkin viestittelemään SN:n kanssa ja huomaa pian suorastaan nauttivansa näistä keskusteluista. Mutta kuka SN oikein on?

"Tell Me Three Things" toi välittömästi mieleeni Becky Albertallin Simonista kertovan kirjan; kummassakin arvuutellaan salaperäisen pojan henkilöllisyyttä, vaikka päähenkilöillä ei muuta yhteistä sitten olekaan.

Pidin kirjasta, vaikka en ehkä olisi kaivannut Jessien äidin kuoleman tuomaa vakavuutta. Tarina ei ollut missään nimessä synkkä, mutta olisin voinut keskittyä vain SN:n henkilöllisyyden arvailemiseen - se oli nimittäin hauskaa. Välillä tiesin Jessien olevan väärillä jäljillä, mutta oikean kaverin taisin arvata vasta kun Jessienkin epäilykset heräsivät.

Buxbaum käsitteli kirjassaan hienoja aiheita; ystävyyssuhteita ja uusioperheen muodostamista menetyksen jälkeen. Kuten yleensä, tämä meni allekirjoittaneen kohdalla hukkaan, koska minua kiinnosti lähinnä se komeiden poikien metsästäminen XD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti