Hyllyssä olisi ollut itse asiassa kiinnostavampiakin kirjoja, mutta halusin saada Robin Hobbin Soldier Son -trilogian pois häiritsemästä, joten suoristin hartiani ja hyökkäsin päättäväisesti trilogian viimeisen osan "Renegade's Magic" kimppuun.
Nevare on lavastanut kuolemansa ja paennut tuntemansa sivistyksen parista salaperäisten, metsässä elävien "villi-ihmisten" joukkoon. Nevare yrittää pysäyttää kuninkaan tien rakennusurakan, koska sitä taikuus häneltä vaatii; tien suunniteltu reitti kulkee pyhien puiden läpi. Tyyli on kuitenkin väärä ja Nevare meinaa polttaa itsensä loppuun. Tämän seurauksena Nevaren sielun toinen puoli, se joka rakasti villi-ihmisten mahtavaa noitanaista, ottaa Nevaren kehon haltuunsa. Sotilas-Nevare, jota olemme seuranneet alusta asti, on nyt pelkkä voimaton tarkkailija mielensä perukoilla, kun toinen Nevare alkaa suunnitella sotaa vanhoja ystäviä vastaan pyhien puiden ja villi-ihmisten pelastamiseksi.
Miten yhden aika onnettoman hyökkäyksen juonittelemiseen ja toteuttamiseen voi tuhlata satoja sivuja pientä tekstiä? Meinasin lievästi sanottuna turhautua välillä odottamaan niitä huikeita käänteitä.
Villi-ihmiset ja heidän kulttuurinsa olivat kiinnostavia ja Olikean poika oli suloinen pikku vesseli. Lisäksi sotilas-Nevare pääsi välillä vierailemaan perheensä ja ystäviensä unissa ja kuuli näin uutisia, mikä oli aina tervetullutta vaihtelua.
Viimeiset sata sivua luin vihdoin oikeasti innostuneena, koska silloin tapahtui kaikenlaista. Olin tyytyväinen loppuun ja itse asiassa olisin halunnut seurata tapahtumia vielä muutaman päivän tai jopa viikon pidemmälle. Hahmot olivat nimittäin ihania tökkivästä tarinasta huolimatta.
En ihan ensimmäisenä suosittelisi tätä trilogiaa. Nautin nyt täysin siemauksin siitä, että se on luettu ja voin rauhassa lukea jotain vähän vauhdikkaampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti