Tahereh Mafin nuorten dystopia "Shatter Me" on viuhahdellut siellä sun täällä ja olen jo pidempään miettinyt siihen tutustumista. Teinidystopiat eivät ole se suosikkigenreni, mutta nyt kaipasin jotain vauhdikasta ja kevytlukuista, mutta kuitenkin jännittävää ja vähän synkkääkin raskassoutuisten fantasiajärkäleiden lomaan.
Juliette aiheuttaa kipua pelkällä kosketuksella ja aiheutettuaan vahingossa kuoleman hänet on suljettu mielisairaalaan. Oltuaan melkein vuoden eristyksissä ankeassa laitoksessa Juliette viimein pelastetaan - häijyn nuoren maailmanvalloittaja Warnerin henkilökohtaiseksi aseeksi.
Maailma on huonossa kunnossa ihmiskunnan örvästelyn jälkeen. Epävakaa sää tekee maanviljelystä lähes mahdotonta, eläimet kuolevat nälkään ja lentävät linnut ovat lähinnä satuolentoja. Yksi ihmisryhmä on ottanut ohjat - eli aseet - käsiinsä ja alkanut sanella muille sääntöjä. Warner on tämän sotilasjoukon johtohahmoja ja ylläpitääkseen valtaansa epävakaissa olosuhteissa hänen täytyy pelotella alaisiaan kunnolla. Tähän Julietten kyky sopii mainiosti.
Onneksi Warnerin joukkoihin on ujuttautunut ihana Adam, Julietten lapsuudenystävä. Yhdessä rakastavaiset aikovat paeta. (Tosin minne tässä karussa maailmassa kannattaa mennä?)
Onko vika minussa, vai kuulostiko tarina tutulta? Ilmeisesti parin teinidystopian jälkeen ei enää kannata tarttua uusiin, kun samat kuviot vain toistuvat.
Kerronnan suhteen minua ärsytti järjettömästi Mafin tyyli yliviivata "virheellistä" tekstiä, välillä yksittäisiä sanoja, välillä kokonaisia virkkeitä. Tehokeinona yliviivaus on ihan kiva lisä tekstiin, mutta kun sitä käytetään joka sivulla useampaan kertaan, se alkaa vain tympiä.
Positiivisina asioina mainittakoon, että kirja todella oli nopealukuinen. (En olisi ehkä jaksanut pidempään.) Lisäksi Warner oli aivan uskomattoman ihanan ällöttävä tyyppi. Kiemurtelin kun hän lähenteli Juliette-parkaa. Ja tietysti kiljuin Juliettea potkaisemaan sinne missä tuntuu, mutta Juliette oli aika pelästynyt ja käyttäytyi kuin nurkkaan ahdistettu pupu ennen kuin onnistui viimein saamaan aseen näppeihinsä.
Kirjan lopussa tulevia paljastuksia olisin varmaan osannut odottaa, jos olisin jaksanut pysähtyä pohtimaan asiaa. Aika perinteinen nuorten fantasian ja dystopian käänne tuo loppu, mutta ikävä kyllä se sai minut taas kiinnostumaan, että miten tämä sota vielä loppuu. Pitäisikö nyt jaksaa lukea se seuraavakin kirja? Tai ehkä riittää, jos luen viimeisen kirjan lopun? XD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti