"Demelzan laulu" on toinen osa Winston Grahamin televisiosarjaksikin päätyneestä Poldark-sarjasta. Ihastuin hahmoihin jo ensimmäisen kirjan aikana niin kovasti, että piti käydä äkkiä nappaamassa jatko-osa luettavaksi. (Kolmannet osat ovatkin kaikki lainassa, joten pitää ehkä asettua jonottamaan sitä jossain vaiheessa.)
Kaivostyöläisten kurja asema oli jälleen kantavana teemana. Ross yrittää epätoivoisesti puolustaa huono-osaisia palkollisiaan ja samalla saada kaivostoiminnan tuottamaan. Demelza puolestaan yrittää kasvaa rooliinsa hienona rouvana ja onnistuu samalla työntämään nenänsä Verityn rakkausasioihin.
Olin kaikkein eniten odottanut lisää herkullisia yksityiskohtia Elizabethin ja Francisin suhteesta, mutta ikävä kyllä tämä kiehtovan ongelmallinen kaksikko jäi pieneen sivuosaan tässä toisessa kirjassa. Ensimmäisessä kirjassa jännittäviä hetkiä kokenut Jinnykin pyöri vain taka-alalla. Myöskään Rossin keinottelut kuparibisneksessä eivät jaksaneet hirveästi innostaa, kun halusin sitä kunnon draamaa.
Tarinan pelastukseksi paikalle ilmestyi sitten hemaiseva nuori näyttelijätär Keren, jonka touhuissa riittikin sitten hämmästelemistä. Hän tarjosi ehdottomasti parhaan draaman.
Toisin sanoen; uudet hahmot tarjosivat tarinaan viihdyttävää lisäväriä, mutta haluan edelleen kuulla lisää Elizabethista ja Francisista. Ja tietysti kaikista muistakin tärkeistä hahmoista. Rossin ja Demelzankin perhe-elämä koki aikamoisia myllerryksiä ja odotan kiinnostuneena, mitä heille seuraavaksi tapahtuu.
Kaivostyöläisten kurja asema oli jälleen kantavana teemana. Ross yrittää epätoivoisesti puolustaa huono-osaisia palkollisiaan ja samalla saada kaivostoiminnan tuottamaan. Demelza puolestaan yrittää kasvaa rooliinsa hienona rouvana ja onnistuu samalla työntämään nenänsä Verityn rakkausasioihin.
Olin kaikkein eniten odottanut lisää herkullisia yksityiskohtia Elizabethin ja Francisin suhteesta, mutta ikävä kyllä tämä kiehtovan ongelmallinen kaksikko jäi pieneen sivuosaan tässä toisessa kirjassa. Ensimmäisessä kirjassa jännittäviä hetkiä kokenut Jinnykin pyöri vain taka-alalla. Myöskään Rossin keinottelut kuparibisneksessä eivät jaksaneet hirveästi innostaa, kun halusin sitä kunnon draamaa.
Tarinan pelastukseksi paikalle ilmestyi sitten hemaiseva nuori näyttelijätär Keren, jonka touhuissa riittikin sitten hämmästelemistä. Hän tarjosi ehdottomasti parhaan draaman.
Toisin sanoen; uudet hahmot tarjosivat tarinaan viihdyttävää lisäväriä, mutta haluan edelleen kuulla lisää Elizabethista ja Francisista. Ja tietysti kaikista muistakin tärkeistä hahmoista. Rossin ja Demelzankin perhe-elämä koki aikamoisia myllerryksiä ja odotan kiinnostuneena, mitä heille seuraavaksi tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti