Innostukseni uutuusjännäreitä kohtaan tuntuu vain yltyvän. Nyt päätin olla oikein hurja ja nappasin kirjaston uutuushyllystä hetken mielijohteesta Yrsa Sigurdardottirin uutuusdekkarin "Perimä". Kirjan valintaperusteena taisi olla puhtaasti kirjailijan nimittäminen Islannin dekkarikuningattareksi sekä tietysti se, että opus oli houkuttelevasti uutuushyllyssä.
Perheenäiti surmataan kotonaan ja ainoa silminnäkijä on seitsemänvuotias tytär. Julmaa ja käsittämätöntä murhaa alkaa selvittää nuori poliisi Huldar yhdessä lastensuojelun Freyjan kanssa.
En ole tainnut ikinä ennen lukea mitään islantilaisen kirjailijan tuotosta, joten en uskalla sanoa, ansaitseeko Yrsa Sigurdardottir dekkarikuningattaren kruunun. Mielestäni tästä on kuitenkin hankala vetää paremmaksi.
Syyllisen arvuutteleminen on mielestäni dekkareiden pääidea ja "Perimä" tarjosi loistavaa pähkäiltävää ja ihmeteltävää. Pelästynyt pikkutyttö on haastava todistaja. Oikea syyllinen motiiveineen paljastui minulle vasta aivan lopussa ja tarjosi mojovan yllätyksen. (Tosin tajusin heti, miksi murhaajalla oli "iso pää".)
Freyja ja Huldar olivat kiehtovia, sopivasti epätäydellisiä hahmoja, joiden keskinäinen suhde tarjosi mukavaa lisäviihdettä matkan varrelle.
Yrsa Sigurdardottir oli myös keksinyt poikkeuksellisia ja vaikuttavan karmaisevia tapoja surmata ihmisiä, mistä täytyy antaa pisteitä. (En usko menon olevan kuitenkaan liian julmaa sellaiselle, joka muutenkin lukee dekkareita.)
Ainoana negatiivisena kommenttina mainitsen pari kohtaa, joissa kirjailija mielestäni selitti vähän turhan pitkään tutkimukseen ja hahmoihin varsinaisesti liittyviä asioita; en olisi esimerkiksi kaivannut niin laveaa kuvausta patologin työtiloista, vaan ainoastaan hänen löytämistään vastauksista.
Vielä lopuksi haluan todeta, että islantilaiset nimet ovat ihania ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti