perjantai 21. heinäkuuta 2017

Naondel

Lisäsin Maria Turtschaninoffin (piti luntata tarkkaan, että sai sukunimen oikein) uutuuden "Naondelin" automaattisesti lukulistalleni heti kun tieto sen ilmestymisestä saavutti minutkin. Hirveän kauan tässä siis meni ennen kuin vihdoin lainasin kirjan kirjastosta - kaikki amerikkalainen hömpötys on vienyt niin mukanaan taas vaihteeksi :D

"Naondel" kertoo samasta maailmasta kuin "Maresi", mutta tämä "itsenäinen jatko-osa" palaa ajassa taakse päin ja paljastaa, mikä sai ensimmäiset sisaret perustamaan Punaisen luostarin. Jokainen näistä naisista kertoo vuorollaan oman tarinansa siitä, miten häijy ja vallanhimoinen Iskan muutti heidän elämäänsä.

Teksti nopea- ja helppolukuista, kuten hyvässä nuortenkirjassa, mutta tapahtumat ovat välillä yhtä hurjia ja synkkiä kuin raskaammissa fantasiakirjoissa. Olen pitänyt kaikista Turtschaninoffin kirjoista ja nyt tuntuu, että hän vain kehittyy kirja kirjalta paremmaksi. (Tosin "Anache" on edelleen suosikkini.)

Rakastan hienosti laadittuja pahiksia ja Iskania oli todella ihana inhota. Iskan välitti kanssaihmisistään vähemmän kuin useimmat ihmiset huonekaluistaan ja kohteli näitä sen mukaisesti. Iskan poisti jo nuorena kaikki tiellään seisovat tai tarpeettomat henkilöt täysin tunteettomasti ja tarinan edetessä hänestä tuli vain julmempi, kun Anjin taikalähteen mahti teki hänestä vainoharhaisen.

Kirjan alussa, kun Iskanin ensimmäinen "uhri" Kabira kertoo tarinaansa, teki mieli ravistella tyttöä tämän typeryyden takia. Iskan kun osasi olla todella hurmaava ja Kabira osoittautui yhtä avuttomaksi kuin lukemattomat muut nuoret naiset komean ja rikkaan miehen edessä. Muilla naisilla oli alusta asti selkeämpi näkemys Iskanin luonteesta, mutta yhdessä liemessä kaikki lopulta kelluivat. Naisten välisen ystävyyden kehittymistä oli kiinnostavaa seurata, kun monella oli menneisyyden kokemusten vuoksi vaikeuksia luottaa ihmisiin. Kaiken kaikkiaan jokaisen hahmon tunteet ja reaktiot kuulostivat todella uskottavilta ja heidän käytöstään - jopa niitä huonoja valintoja - oli helppo ymmärtää.

Naondelin pienen tarinan ympärillä oli selvästi valtavan suuri maailma monine maastoineen ja kulttuureineen. Saimme näistä vain pieniä maistiaisia, mikä oli tavallaan harmi, mutta toisaalta tarkempi perehtyminen eri kansoihin olisi vain pysäyttänyt tarinan tarpeettomasti. Odotan innolla, mitä Turtschaninoff on seuraavaan kirjaan keksinyt ^^

tiistai 18. heinäkuuta 2017

The Sentinel Mage

Emily Geen "The Sentinel Mage" on vilahdellut joskus Goodreadsissa, mutta arviot kiteyttäisin sanalla "keskinkertainen", joten hylkäsin ajatuksen kirjaan tutustumisesta. Sitten opus ilmestyi omatoimisesti lähikirjaston fantasiahyllyyn enkä voinut vain kävellä tilaisuuden ohi.

Velhoja on vainottu seitsemässä valtakunnassa jo pitkään, minkä vuoksi yksi velho langetti kirouksen valtakuntien ylle. Nyt sukupolvia myöhemmin kirous on vihdoin herännyt. Ainoa, joka kirouksen pystyy murtamaan, on prinssi Harkeld.

Voimakas nuori noita Innis ja muutama muu velho saapuvat seitsemään valtakuntaan hakemaan prinssiä ja auttamaan tätä tehtävässä. Asiat eivät suju ongelmitta; ensinnäkin Harkeld on kasvatettu inhoamaan ja pelkäämään velhoja. Innisin täytyy naamioitua tavalliseksi sotilaaksi voidakseen toimia prinssin henkivartijana vaarallisella matkalla. Kirous on suojattu voimakkailla taioilla ja lisäksi sankareiden kintereillä on häijyn ja ahneen hallitsijan lähettämät salamurhaajat.

"The Sentinel Mage" on varsin yksinkertainen, perinteinen fantasiatarina. Pahikset ovat ahneita ja ilkeitä ja tekevät häijyjä asioita. Sankarit puolestaan pyrkivät aina auttamaan heikompiaan ja prinsessa Brigittan lempeys ja hyväntahtoisuus tuntui välillä menevän jo liian Disney-prinsessamaiseksi. Muutaman muun henkilön kohdalla käytös ja reaktiot tuntuivat välillä jotenkin tönköiltä. Juoni ei yllättänyt missään vaiheessa.

Kyllä tämän ihan huvikseen luki, mutta mitään suurta ja mullistavaa "The Sentinel Mage" ei mielestäni tarjonnut fantasiakirjallisuudelle. Tavallaan ehkä haluaisin nähdä, miten asiat sujuvat seuraavassa osassa, mutta muut seikkailut taitavat vetää vahvemmin puoleensa...

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Skin Deep

Goodreads innosti minut lainaamaan kirjastosta Laura Jarrattin teiniromanssin "Skin Deep".

Jenna on kiltti ja hiljainen, arkisella tavalla söpö tyttö, joka yhtenä päivänä lähtee villimmän naapurintytön yllyttämänä ajelulle muiden nuorten kanssa. Joukko on kuljettajaa myöten pöllyssä ja auto lähtee tieltä komealla kuperkeikalla. Jennan ystävä Lindsay ja toinen mukana ollut tyttö kuolevat ja Jenna saa pahat palovammat kasvoihin ja kaulaan.

Onnettomuuden jälkeen Jenna ei kestä ihmisten seuraa, koska kaikki järkyttyvät hänen arvistaan ja yrittävät sitten varsin huomiota herättävästi katsoa kaikkea muuta paitsi Jennan kasvoja. Jenna haluaisi muuttaa autiolle saarelle koiransa kanssa.

Sitten Jennan kotikylään ilmestyy komea Ryan, joka puhuu epäluuloiselle Jennalle kuin ihmiselle.

Jennan ja Ryanin välille muodostuva romanssi oli ilmiselvää alusta asti, mikä on yleensä tylsää, mutta nyt se taas vaihteeksi ei häirinnyt yhtään. (Ehkä osasin asennoitua asiaan oikein, kun tiesin jo takakannen perusteella, kuka ihastuu kehen.) Tarina pääparin ympärillä oli myös todella kiehtova, joten ei siihen monimutkaisempaa ihastumiskuviota kaivattukaan!

Jenna vaikutti ihan alussa ärsyttävän herkkähipiäiseltä, mutta olosuhteisiin nähden uskon, että hänen käyttäytymisensä oli hyvinkin realistista.

Lievästi sanottuna värikkään kasvatuksen saanut Ryan sopi Jennan vastapariksi kuin valettu. Ryan oli oikeastaan niin ihanan rento ja mukava teinipoika, että aloin pitää sitä jo epäuskottavana. En kuitenkaan valita, koska hän oli niin ihana ;)

Jennan ja erityisesti Ryanin perhekuviot aiheuttivat paljon kiinnostavaa draamaa ja vielä jännittävämmäksi tarina muuttui, kun kylässä tapahtuu vakava rikos ja poliisit uhkaavat jumittua väärän puun alle haukkumaan.

Mielestäni "Skin Deep" kuuluu lukemisen arvoisiin teinidraamoihin; sopivan kevyt ja suloisen positiivinen olematta kuitenkaan liian tasaisen ruusunpunainen ja hömpähtävä. Ryanin tapaus sai minut pohtimaan ihan vakavasti lasten oikeuksia ja sitä, millainen se tasapainoinen lapsuus oikein on. Ja kirjan loppuosa pitää suorastaan ahmia, kun tuli sitä jännitystä ^^

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

The Skull Throne

Seuraavaksi jatkan Peter V. Brettin Demon Cycle -sarjan hehkuttamista. "The Skull Throne" on sarjan neljäs osa ja sisälsi kyllä niin mahtavia käänteitä, ettei Goodreadsin asteikko enää riitä!

Edellisen osan loppu sai leukani loksahtamaan, mutta "The Skull Throne" paljastaa Arlenin hurjan suunnitelman lukijalle.

Arlenin toteuttaessa omaa tärkeää tehtäväänsä krasialaiset jäävät nyt ilman voimakasta johtajaa. Inevera joutuu turvautumaan Abbanin tukeen yrittäessään epätoivoisesti pitää langat käsissään, kun Jardirin pojat ja muut miehet yrittävät kömpiä suurten sankareiden ja demoneiden kalloista tehdylle valtaistuimelle.

Pääsemme myös tutustumaan lähemmin Jardirin sukulaistyttöihin, joista olemme aiemmin nähneet vain vilauksia, kun he järkyttivät vanhoillisia krasialaisia lähtemällä demonijahtiin miesten tavoin.

Vanhat tutut sankarit ovat tietysti myös mukana; Leeshan täytyy tehdä isoja päätöksiä suhteessaan kreivi Thamosiin, Rojerin vaimot puolestaan järjestävät kaikenlaisia yllätyksiä miehelleen ja arvonimen saanut Gared joutuu vaikutusvaltaisten perheiden tytärten kynsiin, kun vanha herttuataräiti Araine päättää, että hän tarvitsee vaimon.

Nämä parisuhdesotkut olivat todella viihdyttäviä, mutta vaikutuksen minuun tekivät ne odottamattomat liittolaisuudet ja erityisesti ne suorastaan tyrmäävät petokset. Hienointa George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjassa on mielestäni aina ollut se, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa kenen tahansa kädestä. Brett ylsi nyt samaan ilman että menin edes hahmoissa sekaisin! Tämä koko sarja on kyllä aivan loistava ja tuntui että "The Skull Throne" jätti vielä edeltäjänsäkin varjoonsa ^^

lauantai 8. heinäkuuta 2017

The Last Stormlord

Goodreads suositteli Glenda Larken "The Last Stormlordia" ja kun löysin sen Suomalaisen sivuilta kohtuulliseen hintaan, en voinut vastustaa kiusausta. (Ajattelin, että vaikka tarina olisikin huono, kirja ainakin näyttää hyvältä.)

Kuivalla aavikolla vesi on kultaakin arvokkaampaa ja valtaa pitävät myrsky- ja sadeherrat, jotka pystyvät löytämään ja hallitsemaan vettä. Myrskyherrojen tehtävänä on nostaa merestä sadepilviä ja kuljettaa nämä sateet valituille alueille. Viime aikoina muutama vesitaikuudessa voimakas on kuitenkin saanut surmansa tai kadonnut epäilyttävissä olosuhteissa. Jäljellä on vain yksi vanha sadetta tuova myrskyherra, joka heikkenee päivä päivältä. Uusia myrskyherroja tarvitaan heti, tai janoiset ihmiset alkavat taistella verisesti viimeisistä vesitilkoista.

Shale kuuluu köyhimmän seudun köyhimpään perheeseen. Hän pystyy aistimaan vesimassojen liikkeet ja hänessä voisi olla potentiaalia myrskyherraksi. Kukaan ei vain tiedä asiaa, sillä sivistymättömissä kolkissa ihmiset pelkäävät sadeherroja ja uskovat näiden suuttuvan, jos joku yrittää pelleillä vedellä.

Terelle elää vähän paremmalla alueella, mutta ilotalossa sisarensa kanssa. Maksullisen naisen elämä ei kiehdo tyttöä, joten hän tekee kaikkensa paetakseen. Ihmeellinen, sadeherrojen kyvyistä poikkeava vesitaikuus johdattaa hänet oudon vanhan miehen luokse.

Uuteen fantasiamaailmaan tutustuminen on aina yhtä jännittävää ja Larke on onnistunut kehittämään ihmeellisen ja kiehtovan taikasysteemin, värikkään kulttuurin ja erikoisia olentoja. Hahmokaartiin kuului useita sympaattisia pikkusankareita ja muutama ahne ja kiero opportunisti. Juoni ei ollut turhan monimutkainen eikä mitään suuria yllätyksiä tullut, mutta seurasin tapahtumien etenemistä jännittyneenä. (Tilasin jatko-osan heti, koska asiat jäivät kirjan lopussa pahasti kesken ja haluan ehdottomasti tietää, mitä tarinan konnat aikovat tehdä seuraavaksi!)

En ollut aivan yhtä haltioitunut kuin Brettin Demon Cycle -sarjan kanssa, mutta Larke pääsee tällä sarjanavauksella suosikkilistalleni ja saattaa hyvinkin kivuta vanhan ihastukseni Fiona McIntoshin ohi ^^

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

The Winner's Kiss

Marie Rutkoskin Winner's-trilogian päätösosa "The Winner's Kiss" tuli luettua. Nyt varoitan kaikkia sarjaan perehtymättömiä poistumaan sivulta, koska en aio varoa sanojani ;)

Kestrel jäi kiinni herranien kanssa vehkeilystä ja joutuu nyt vangiksi karuihin oloihin kaivokseen. Arin kuvittelee Kestrelin olevan onnellisesti naimisissa prinssinsä kanssa. Sitä paitsi Arinilla on kädet täynnä työtä, kun hän järjestää sotaa valorialaisia vastaan uusien liittolaistensa kanssa.

Kirjan alku tempaisi todella mukaansa; odotin henkeäni pidätellen, milloin Arin tajuaisi Kestrelin olevan pulassa. Samalla tosin ärsytti se, että sankaritar tarvitsi sankarin pelastamaan itsensä :D

Kestrelin ja Arinin ollessa taas yhdessä tunnelma jotenkin lässähti vähäksi aikaa. Minusta vain on niin tylsää, kun kahden hahmon tietää olevan tarinan lopussa onnellisesti yhdessä :P

Sitten päästiin sotimaan oikein kunnolla ja saatiin mukavasti sitä äksöniä. Vastustan periaatteessa tuliaseita muissa kuin urbaanissa fantasiassa, mutta tässä Arinin keksintö toimi. Kestrel hoiti oman osuutensa myös ihailtavan nokkelasti. Loppuratkaisu oli tietysti odotettavissa, mutta matka sinne oli ihan viihdyttävää lukemista ^^

maanantai 3. heinäkuuta 2017

The Demon King

Cinda Williams Chima on kirjoittanut useampiakin nuorille suunnattuja fantasiakirjoja ja nyt - Goodreadsin kannustamana tietysti - tutustuin The Seven Realms -sarjan avausosaan "The Demon King".

Vihreää taikuutta hallitsevat vuoriklaanit ovat jo sukupolvien ajan olleet vastakkain alavammilla mailla rellestävien velhojen kanssa. Tämän kylmän sodan välissä seisoo kuningatar, jonka esiäidillä oli näppinsä pelissä muinaisen vihamielisyyden alkuerässä.

Katupoika Hanilla on vauvasta asti ollut ranteissaan lumotut hopeiset renkaat, joita paraskaan seppä ei pysty irrottamaan. Hanin elämä on ollut kovaa, mutta entistä hankalammaksi se muuttuu, kun hän sattuu poimimaan mukaansa velhon amuletin. Amuletti on tärkeämpi kuin Han osaa kuvitellakaan ja omistaja on valmis tappamaan saadakseen sen takaisin.

Kruununprinsessa Raisa odottaa kuusitoistavuotissyntymäpäiväänsä, jolloin hänestä tulee virallisesti naimaikäinen. Avioliittoon Raisa aikoo luonnollisesti suostua vasta joskus vuosikymmenen päästä, kun on ensin saanut nauttia tanssiaisista ja flirttailusta komeiden sulhasehdokkaiden kanssa.

No, velhot järjestävät yllätyksiä myös kruunupäille ja sankarit saavat kumpikin osansa jännityksestä. Lopputilanne kirjassa on taas sellainen, että seuraava osa houkuttelee kovasti ^^

Chima nousi tällä yhdellä kirjalla heti ya-fantasiakirjailijoiden suosikkilistani kärkisijoille. Yksinkertaisempaa ja vauhdikkaampaa menoa kuin aikuisten raskaan sarjan fantasiassa, mutta maailma oli silti kiehtova ja erityisesti pidin siitä, että tarinassa on useita nuoria, joiden välisiä tulevia romansseja voin arvailla. Rakastan sitä, kun potentiaaliset suhdekuviot eivät ole liian yksinkertaisia ja ennalta-arvattavia <3 (Hömppäkirjavastaisuuteni johtuu juuri siitä, kun loppuratkaisu on selvillä jo ensimmäisen luvun jälkeen.) Tarinaa vauhdittivat tukalat tilanteet ja odotan seuraavan osan tarjoavan myös mukavasti toimintaa. Suosittelen ^^