One Dark Throne

Luin monia maailmoja sitten Kendare Blaken nuorille suunnatun fantasiakirjan "Three Dark Crowns". Ilmeisesti pidin kirjasta, mutta olen välillä laiska lukemaan jatko-osia, joten asia vain jäi, kunnes tarina unohtui niin suurelta osin, ettei jatko-osaan enää viitsi tarttua... Nyt halusin lepuuttaa päätäni uusilta maailmoilta ja lompakkoa uusilta kirjoilta, joten lainasin kirjastosta tämän unohtuneen tarinan toisen osan.

Muistin ensimmäisestä kirjasta sen taikasaaren, jossa kuningatar synnyttää kolmostytöt. Tytöt kasvatetaan erillään kolmen eri "puolueen" toimesta ja teini-ikäisinä heille annetaan sitten vuosi aikaa tappaa sisarensa niin että jäljelle jää vain yksi kuningatar. En muistanut yhdenkään hahmon nimeä ja tyttöjen kyvyistäkin muistin ainoastaan sen, että yksi oli perehtynyt myrkkyihin, muttei ollut niin vahva kuin olisi pitänyt. Näillä tiedoilla hyppäsin iloisesti toiseen kirjaan :D

Ja hyvin sujui. Pääsin kevyesti mukaan tarinaan, vaikka ne edellisen kirjan suuret paljastukset ja juonenkäänteet olivatkin unohtuneet. Onneksi ensimmäisissä luvuissa tuli selville, että myrkkyprinsessa Katharine oli lentänyt lumottuun pöheikköön petollisen ihastuksen toimesta ja eläinprinsessa Arsinoe olikin siskoksista se, joka on immuuni myrkyille. Samalla selvisi muutenkin se, kuka oli ihastunut kehenkin.

Näiden oleellisten yksityiskohtien selvittyä viihdyin kirjan parissa mainiosti. Saari ja sen asukkaat olivat kiehtovia ja jännittäviä kaikkine salaisuuksineen. Monesti nuorille suunnatut kevyemmät fantasiakirjat eivät ole minulle tarpeeksi julmia ja häijyjä, mutta Blake osaa onneksi kirjoittaa niin, ettei tarina kuulosta pikkutyttöjen nukkeleikiltä :D

Tarinan kulkua kritisoin, sillä kuningatarkokelaat seurueineen tuntuivat siirtyvän monta kertaa edestakaisin kuin jumittuneessa lautapelissä. Ensin yksi lähtee jahtaamaan toista, joka piiloutuu, minkä jälkeen kaikki palaavat asemiinsa kunnes kolmas lähtee liikkeelle. Hetkittäin tuli sellainen tunne, ettei tarinakaan päässyt etenemään.

Minulla oli niin hauskaa sukeltaessani tällaisen merkittäviltä osin unohtuneen sarjan keskelle, että taidan kokeilla tätä jatkossakin; näitä ensimmäiseen osaan jääneitä unohtuneita sarjoja taitaa nimittäin allekirjoittaneella riittää :P

Three Dark Crowns

Olen jo jonkin aikaa kärsinyt asenneongelmasta nuorille suunnattujen fantasiakirjojen kanssa; rakastan siirappista highschool-draamaa sisältäviä nuorten hömppäkirjoja, mutta fantasian suhteen ennakko-oletukseni on aina, että tarina on epäuskottava ja höttöinen.

Kendare Blaken "Three Dark Crowns" aloittaa sarjan kolmoskuningattarista, jotka asuvat mystisellä saarella, jonka väellä on taikavoimia. Kolmostytöt kasvatetaan erillään, omaa taikakykyään vastaavassa yhteisössä, jotta he eivät kiintyisi toisiinsa. Kun kuningattaret täyttävät kuusitoista vuotta, heidän täytyy tappaa sisarensa. Jäljelle jäänyt, eli vahvin sisarista, on uusi kuningatar, joka vuorostaan synnyttää aikanaan kolmoset.

Löysin tämän nuortenfantasian ihan sattumalta kirjaston valikoimasta ja kirjan ajatus kuulosti vuoroin äärimmäisen kiinnostavalta ja vuoroin todella typerältä. "Kolme tyttöä, joiden täytyy tappaa sisarensa. Öö... siis miksi heidän täytyy tappaa sisarensa? No, koska se kuulostaa tosi hurjalta!"

En olisi uskaltanut käyttää rahaa ya fantasiaan, mutta kun kerran kirjastosta löytyi, päätin kokeilla. Tungin ylimielisen asenteeni tyynyn alle piiloon ja itse asiassa pidin kirjasta enemmän kuin yhdestäkään genren kirjasta pitkään aikaan.

Nuorista kuningattarista Mirabella on ylivoimaisesti voimakkain kyvyssään ja papittaret ovat jo päättäneet keskenään, että hänestä pitäisi tulla seuraava hallitsija. Katharine ja Arsinoe vaikuttavat olevan lähes kyvyttömiä. Myrkyttäjien luona kasvanut Katharine ei tunnu kestävän kuin kaikkein heikoimpia myrkkyjä ja naturalisti Arsinoe ei onnistu kutsumaan itselleen eläinkumppania tai edes houkuttelemaan kukkia kukkimaan. Mirabellan ongelma vain on se, ettei hän halua tappaa ketään. 

Papittarilla on hienoja ideoita lempeän Mirabellan nostamiseksi valtaistuimelle, mutta Katherinen ja Arsinoen lähipiiri keksii omia, ei niin hyväksyttyjä apukeinoja tytöilleen.

Tietysti mukana oli myös komeita poikia ;)

Viihdyin kirjan parissa hyvin; odotin innolla, kuka kuolee ja miten vai selviävätkö kaikki. (Viimeinen vaihtoehto vaikutti aika todennäköiseltä, koska kyseessä oli nuortenkirja eikä Game of Thrones.) Yksi komeista pojista onnistui yllättämään täysin enkä taida vieläkään ymmärtää, että mitä ihmettä siinä oikein tapahtui ja MIKSI. Tämän lisäksi lopussa tuli hurja paljastus, jota ehkä olisi pitänyt osata odottaa, mutta minulla ei kyllä ollut minkäänlaista ennakkoaavistusta.

Toivottavasti kirjasto hankkii jatko-osatkin, koska kiinnostuin tarinasta kunnolla ja tässä ensimmäisessä kirjassa alettiin vasta päästä vauhtiin. Suosittelen. ^^

"Three Dark Crowns" teki niin hyvän vaikutuksen, että aloin miettiä, uskaltaisinko tutustua Sarah J. Maasin hypetettyihin kirjoihin...