Juhannusmurha

Alkoi jo tulla pieni "dekkarinälkä", joten innostuin löytäessäni Viveca Stenin Sandhamn-sarjan viidennen osan "Juhannusmurha" kirjastosta. Kesä taisi jo mennä, mutta kesälomaa minulla oli vielä näin syksyllä, joten tavallaan kirja sopi tilanteeseen loistavasti :D

Nora ja Jonas yrittävät viettää yhteistä juhannusta saaristossa Noran poikien ja Jonaksen parhaaseen teini-ikään ehtineen tyttären Wilman kanssa. Pariskunnalla on oikein mukavaa, kunnes Wilma lähtee puolialastomana juhlimaan muiden nuorten kanssa ja katoaa.

Sandhamn on juhannusaattona täynnä juhlimaan - eli juopottelemaan - tulleita kaupunkilaisia, mikä työllistää poliisia. Lisävoimia tarvitaan, kun metsiköstä löytyy ruumis.

Sarjan aiempien osien lukemisesta on ehtinyt vierähtää niin pitkä aika, etten muistanut, mitä kaikkea päähenkilöille on ehtinyt matkan varrella tapahtua. Se ei onneksi haitannut lainkaan, sillä keskeiset asiat palautuivat mieleen lukiessa.

Tällä kertaa aiheena oli nuorten elämä tänä päivänä; vanhemmat eroavat ja löytävät uusia kumppaneita tai ovat niin kiireisiä, etteivät tunnu muistavan lastensa olemassaoloa ennen kuin jotain tapahtuu. Päihteitä on tarjolla käsittämättömän helposti ja kavereiden vuoksi on pakko kokeilla...

"Juhannusmurha" oli - aiempien osien tavoin - kirja, jota ei malta laskea käsistään ennen loppuratkaisua. En edes osaa sanoa, kiinnostiko minua enemmän Noran parisuhdekuviot vai vainajaan ja murhasta epäiltyihin liittyvät paljastukset ja kaikki ne tapahtumat, jotka kuolemasta seurasivat. "Vielä pari sivua!" kuten sanonta kuuluu :P

Toivottavasti sarjan seuraava osa ilmestyy pian!

Sotilaiden salaisuudet

"Sotilaiden salaisuudet" on Viveca Stenin Sandhamn-sarjan neljäs osa ja tarttui kirjastosta mukaan ilman suurempia pohdintoja allekirjoittaneen taholta; on ollut niin hyvä dekkarisarja ^^

22-vuotias opiskelijapoika tekee itsemurhan - paitsi että itsemurhaviestissä ei ole allekirjoitusta ja aina mukana kulkenut tietokone on kadonnut.

Thomas Andreasson on palannut töihin pitkältä sairaslomalta, mutta muistot onnettomuudesta vaikuttavat hänen yöuniinsa ja tekevät hänet hajamieliseksi. Kun Thomas haluaa tutkia itsemurhalta vaikuttavaa tapausta, hänen työkykyään epäillään entistä enemmän.

Pian käy kuitenkin selväksi, että liikkeellä on murhaaja. Kysymys ei ole pelkästään "kuka" vaan myös "miksi". Ja miten kolmekymmentä vuotta vanhat rannikkojääkärikoulutuksen tapahtumat liittyvät asiaan?

Thomaksen ja sarjan toisen vakipäähenkilön Noran arkea ja parisuhdekiemuroita seurataan jälleen murhaselvittelyjen rinnalla. Nora yrittää toipua avioerosta ja sopeutua lasten yhteishuoltajuuteen. Pidin Noran miestä alusta asti mänttinä ja nyt se kelmi kehtaa raahata uuden naisensa perhejuhliin! Thomas taas on palannut yhteen entisen vaimonsa kanssa.

Juoni tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta ja hahmot olivat jälleen pelottavan uskottavia. Erityisesti haluan tämän kirjan osalta mainita sympaattisen alkoholistin; mies oli niin surkean yksinäinen, että odotti innolla puhelinmyyjien soittoja päästäkseen puhumaan oikean ihmisen kanssa.

Sarjan ensimmäisessä kirjassa minua häiritsi erityisesti se, miten avoimesti Thomas keskusteli meneillään olevista murhatutkimuksista poliisiin kuulumattomien ystäviensä kanssa. Tässä neljännessä kirjassa tuo pieni etikettivirhe oli hienosti korjattu; Noraa ärsytti, kun Thomas esitti hänellekin vain kysymyksiä selittämättä mitään ^^

Pinnan alla

Nuori nainen lähtee marraskuisena iltana pyöräilemään kotia kohti, mutta katoaa matkalla. Vasta helmikuussa joukko leikkiviä lapsia löytää metsään haudatun käsivarren. Thomas Andreasson joutuu siis jälleen matkustamaan Sandhamniin tutkimaan murhaa.

Myös Nora majailee Sandhamnissa poikiensa kanssa. Nora tarvitsi vähän hajurakoa törppöön mieheensä. Pakko varmaan tunnustaa, että Noran parisuhdesotkut olivat suurin syyni tarttua tähän kirjaan. Tilanne jäi pahaan paikkaan edellisen kirjan lopussa ja halusin äkkiä tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuka nyt yhdestä paloitellusta naisesta piittaa...

Murhatutkinnan ja Noran parisuhteen lisäksi seurataan yhden saaristolaisperheen kovaa elämää useamman sukupolven ajan 1900-luvun alusta lähtien. Sten paljastaa vasta lopussa, miten nämä kauan sitten eläneet henkilöt liittyvät käsillä olevaan rikokseen. Tämä oli ehkä dekkari, mutta myös kertomus siitä, miten lapsuuden kokemukset saavat pohjimmiltaan mukavat ihmiset tekemään kamalia asioita. Noiden historiakatsausten hahmojen kohtalot kiinnostivat minua hurjasti jo ennen kuin ymmärsin, mitä tekemistä heillä oli "varsinaisen" juonen kanssa :D

Thomaksen ja varsinkin Noran asiat jäivät tämän kirjan lopussa taas niin vaiheeseen, että taidan kuikuilla sitä seuraavaa osaa heti kun harhaudun kirjastoon seuraavan kerran ^^

Sisäpiirissä

Uutuussuklaata pitää hotkaista useampi levy ennen kuin voi olla varma siitä, onko se hyvää - ja tarpeeksi monen levyn jälkeen mielipide saattaa vielä muuttua... Sama pätee kirjoihin, joten kun kirjaston hylly heilutteli edessäni Viveca Stenin Sandhamn-sarjan toista osaa, tartuin tilaisuuteen (eli kirjaan).

Naisseikkailuistaan tunnettu varakas juristi Oscar Juliander murhataan näyttävästi purjehduskilpailun lähtöhuumassa. Tapausta alkaa selvittää edellisestä osasta tuttu poliisi Thomas Andreasson kollegoineen. Epäiltyjä etsitään niin rakastajattarien kuin liikekumppanienkin keskuudesta.

Edellisen osan tavoin kerrotaan myös Thomasin lapsuudenystävän Noran parisuhdeongelmista. Nora alkaa kypsyä mieheensä, joka tuntuu järjestelevän Noraa ja koko perhettä koskevia asioita vaivautumatta edes kertomaan Noralle etukäteen.

Tämä oli siis dekkari ja murhajuoni oli hienosti kasattu - tällä kertaa keksin syyllisen ja oikean motiivin parikymmentä sivua aikaisemmin kuin päähenkilöt! Hyvä minä! (Ilmeisesti osasin vihdoin myös ajatella lukiessani...) Kuitenkin Noran yksityiselämän kriisit kiinnostivat minua niin paljon, että pariin otteeseen puhisin kärsimättömänä, kun poliisit tutkivat tapausta. "Selvittäkää nyt se murha jotta voidaan keskittyä Noran elämään!" :D

Syvissä vesissä

Olen ihastunut useammankin ruotsalaisdekkaristin kirjoihin, joten olen jo pitkään halunnut tutustua Viveca Steninkin tuotantoon. Nyt löysin suureksi ilokseni tämän "Ruotsin dekkaritaivaan uusimman ja kirkkaimman tähden" Sandhamn-sarjan avausosan "Syvissä vesissä".

Kesälomakausi on kuumimmillaan, kun Sandhamnin rantaan huuhtoutuu ruumis. Itsemurhalta tai onnettomuudelta vaikuttavaa tapausta alkaa tutkia Thomas Andreasson, joka murehtii tyttären kätkytkuolemaa ja päättynyttä avioliittoaan.

Thomaksen lapsuudenystävä Nora viettää kesälomaa Sandhamnissa. Noralla on kaksi ihanaa poikaa ja onnellinen parisuhde, mutta raivostuttava anoppi. Kiinnostava työtarjous pakottaa Noran kuitenkin pohtimaan avioliittonsa tasapuolisuutta.

Odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat Camilla Läckbergin ja muiden ruotsalaisdekkaristien jäljiltä korkealla, mutta "Syvissä vesissä" onnistui vastaamaan niihin. Murhaajaa ei tarjota hopealautasella heti kättelyssä, vaan juoni paljastuu pieninä palasina. Murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle hienona yllätyksenä - en olisi arvannut sen paremmin kuin kirjan päähenkilötkään.

Kiinnostavinta tässä dekkarissa taisi kuitenkin olla hahmojen arkiset ongelmat ja kommellukset. Keskityin niin seuraamaan ja märehtimään varsinkin Noran huolia työn, parisuhteen ja perheen yhteensovittamisesta, että ne ympärillä lojuvat ruumiit tahtoivat unohtua. Mielestäni hauska yksityiskohta oli Noran insuliinihoitoinen diabetes; en ole tainnut vielä törmätä yhteenkään diabetesta sairastavaan päähenkilöön. Hienoa tässä Noran sairaudessa oli se, ettei se ollut pääjuoni, vaan ainoastaan yksi täysin normaalia elämää elävän hahmon piirre.

Ainoastaan yksi asia häiritsi minua; Thomas keskustelee meneillään olevasta murhatutkinnasta sekä Noran että tämän miehen kanssa! Ei kai yksikään virkamerkkinsä arvoinen poliisi rupea pohtimaan työjuttujaan siviilien kanssa?!

Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista ja suosittelen Sandhamn-sarjaa kaikille Camilla Läckbergin lukijoille - ja päin vastoin.