Varjelijat

Ei tässä voi muuta kuin myöntää, että olen hurahtanut Kristina Ohlssonin dekkareihin. "Varjelijat" on kolmas Fredrika Bergmanista kertova kirja ja Ohlsson tuntuu parantavan tyyliään kirja kirjalta.

Tällä kertaa metsästä löytyy jo pari vuotta aiemmin kadonneen nuoren naisen paloiteltu ruumis. Aiemmista kirjoista poiketen murhatutkinnasta kertovan tarinan lomassa on otteita poliisin sisäisen tutkinnan kuulusteluista, joissa paljastetaan jo heti kättelyssä, että jokin menee katastrofaalisesti pieleen tutkinnan aikana ja jotain kamalaa tulee tapahtumaan.

Fredrikan miesystävä Spencer herätti minussa sarjan alussa negatiivisia tunteita. Ajattelin, että hän on joku tympeä äijänkäppänä, jonka Fredrika lemppaa nopeasti törmätessään yllättäen siihen elämänsä mieheen. Spencer on kuitenkin edelleen mukana menossa ja liittyy asioihin nyt vahvemmin kuin koskaan. Kaikkien tapahtumien myötä tämä äijänkäppänä onkin muuttunut mielestäni oikein mukavaksi ja sympaattiseksi tyypiksi enkä enää odota innolla Fredrikan ja Spencerin eroa ^^

Paljastamatta juonesta nyt enempää yksityiskohtia sanon vain, että tätä kirjaa ei halua keskeyttää, kun sen on kerran aloittanut. Tarina oli taas niin tulvillaan kaikkia herkullisia kuvioita, hahmoja ja salaisuuksia, ettei lukija yksinkertaisesti saa rauhaa ennen kuin kaikki on paljastettu.

Tuhatkaunot

Maahanmuuttaja- ja pakolaiskysymyksiin liian äänekkäästi kantaa ottanut pappi surmaa ensin vaimonsa ja sitten itsensä. Pariskunnan tuttavilta poliisit saavat hieman ristiriitaisia mielipiteitä siitä, olisiko masennuksesta kärsinyt pappi oikeasti voinut päätyä itsemurhaan. Toinen pariskunnan tyttäristä on kuollut vain muutamia päiviä sitten heroiinin yliannostukseen, mikä alkaa myös näyttää epäuskottavalta. Toinen tyttäristä taas tuntuu kadonneen jäljettömiin.

"Tuhatkaunot" on Kristina Ohlssonin toinen Fredrika Bergmanista kertova dekkari. Nappasin tämän kirjastosta heti kun näin sen hyllyssä; ensimmäinen kirja oli niin hyvä!

"Tuhatkaunot" oli ehkä jopa jännittävämpi kuin "Nukketalo". Häikäilemättömät tyypit tappavat ihmisiä vain siksi, että näiltä voisi ehkä mahdollisesti lipsahtaa jotain valonarkaa tietoa väärille henkilöille. Lisäksi sen yhden hahmon selviytymiskamppailu Bangkokissa sai minut päättämään, että viihdyn oikein hyvin täällä kotona Suomessa, kiitos vain!

Poliisitalon väen henkilökohtaisissa elämissä tapahtui myös kaikkea kiinnostavaa, iloista ja surullista. Jotenkin Ohlsson on saanut minut jo näin lyhyessä ajassa välittämään näistä uskottavan epätäydellisistä hahmoista. Varsinkin Peder kuuluu siihen joukkoon, jonka tempaukset saavat välillä turhautumaan ja välillä nauramaan (vaikkei ehkä pitäisi...).

"Tuhatkaunot" oli rikollisen hyvä palapeli. Oli hauskaa yrittää arvata, mistä kaikessa oli oikein kyse. Matkan varrella oli useampiakin sykähdyttäviä yllätyksiä. Pitääkin lähteä kirjastoon hakemaan sitä kolmatta kirjaa, jotta saan tietää, mitä päähenkilöille seuraavaksi tapahtuu ^^

Nukketalo

Kristina Ohlssonin uusien teosten mainoksia on osunut silmääni joka puolella ja olen jo pitkään halunnut tutustua näin hypetetyn ruotsalaisdekkaristin tuotoksiin. Nyt sitten löysin kirjailijan esikoisteoksen "Nukketalon" kirjastosta ja iskin kiinni.

Pikkutyttö katoaa kesken junamatkan ja tapausta ryhtyy tutkimaan iäkkäämpi, urallaan mainetta kerännyt komisario Alex Recht. Alaisina hänellä on näyttämisenhaluinen ylikonstaapeli Peder Rydh sekä kriminologi Fredrika Bergman, jolla on akateemista koulutusta, mutta ei kokemusta poliisin työstä. Alex ja Peder ovat vakuuttuneita siitä, ettei Fredrikasta ole poliisin hommiin pelkkien papereiden voimalla.

Olen jo ihastunut useampaan naapurimaan dekkaristiin ja ennakko-odotukseni Ohlssonia kohtaan oli aika skeptinen; "Tuskinpa tämä on läheskään yhtä hyvä kuin Läckberg ja Jungstedt ja..."

No, kyllä vaan oli yhtä hyvä - vähintään. Camilla Läckberg on edelleen hauskin lukemani ruotsalaisdekkaristi, mutta Kristina Ohlssonin rakentama juoni oli nerokas. Ohlsson osasi vihjailla kaikenlaista, hämmentää lukijan täysin ja sitten yllättää lopussa. Kun pääsin vauhtiin tämän kirjan kanssa, en olisi millään halunnut irrottaa katsettani tekstistä ennen viimeistä sivua.

Myös hahmot olivat loistavia. Varsinkin Peder oli todella raivostuttava ja paheksuttava, mutta kuitenkin täysin uskottava ja ymmärrettävä hahmo inhimillisine heikkouksineen. Fredrikasta pidin ja haluan ehdottomasti tietää, miten hänen hieman sekava yksityiselämänsä sujuu jatkossa - seuraavaa tapausta tutkiessa, tietysti.