Emperor of Thorns

"Emperor of Thorns" on kolmas osa prinssi (sittemmin kuningas) Jorgista kertovasta trilogiasta.

Jorgilla on nyt kruunu ja kuningatar ja jopa liittolaisia sukulaisten keskuudessa, mutta rauhassa hän ei saa olla. Katherine-täti, Jorgin suuri ihastus, piinaa hänen uniaan ja koko ihmiskuntaa uhkaa Kuollut Kuningas zombiarmeijoineen.

Ensimmäisen kirjan perusteella en olisi uskonut, että tarina kääntyisi vielä tällaiseksi. Jorghan raivasi tiensä kuninkaaksi vain siksi, että kaikki sanoivat hänelle, ettei hän pystyisi siihen tai ettei hänen pitäisi tehdä sitä. Nyt Jorg ryhtyy toimeen - vanhalla väkivaltaisella tyylillään tietysti - pelastaakseen ihmiskunnan Kuolleelta Kuninkaalta.

Rakastan nekromantikkoja ja herätettyjä ruumiita, joten pidin hurjasti Kuolleen Kuninkaan ja hänen armeijansa tarjoamasta uhasta. Toinen mahtava osuus juonikuvioista oli Jorgin kyky yllättää minut toistuvasti! Luulin jo tuntevani hänen toimintatapansa, mutta aina hänen tekonsa saivat silmäni pullistumaan epäuskoisina.

Se muinainen, unohdettu teknologia sitten ei kiinnostanut minua lainkaan. (Olen jo aiemminkin valittanut siitä, etteivät tuliaseet mielestäni sovi korkeaan fantasiaan.) Välillä pitkästyin myös niihin pitkiin, aluksi turhanpäiväisiltä vaikuttaviin matkoihin.

Innokkaimpana taisin itse asiassa odottaa sitä, miten Jorgin jokseenkin mielenkiintoiset naisasiat järjestyisivät. Ajattelin, että toisen tytöistä täytyisi pudota pelistä kuolemalla... O.O

No, loppuratkaisu ei ollut se, mitä ehkä olin kuvitellut, eli pisteet siitä. Suunnitelmissa on tutustua Lawrencen muihin sarjoihin - kunhan kerkiän! ^^

King of Thorns

Pitkän ja hartaan odottamisen jälkeen sain kirjastosta luettavakseni järkyttävän häijystä prinssi Jorgista kertovan trilogian toisen osan "King of Thorns".

Ensimmäisessä kirjassa Jorg kirjaimellisesti leikkasi, poltti ja murskasi tiensä valtaistuimelle ja nimesi itsensä kuninkaaksi - vain siksi, koska hänelle sanottiin, ettei se onnistuisi. Nyt hänen pitäisi vanhalla, hyväksi havaitulla tyylillään pysyä valtaistuimella.

Tarinaa kerrotaan jälleen kahdessa aikalinjassa. Nykyaika on neljä vuotta ensimmäisen kirjan loppumisen jälkeen ja siinä eletään itse asiassa Jorgin hääpäivää!!! O.O (Olin uskomattoman innoissani tästä kuviosta.) Välillä palataan kuningas Jorgin hallinnon ensimmäiseen vuoteen taistelemaan ruumiita vastaan ja tapaamaan muita hallitsijoita ja ylipäätään selvittämään, miten nykyhetken kiperä tilanne pääsi syntymään.

Ensimmäistä kirjaa lukiessani pidin Jorgista, koska hän oli ällöttävyydessään niin virkistävä päähenkilö. Nyt huomasin pitäväni häntä ainoastaan todella värikkäänä ja kiehtovana persoonana. Pikkulasta ei voi vihata, jos se ymmärtämättömyyttään rikkoo jotain. Samalla tavalla Jorgin teot tuntuvat välillä sellaisilta pikkulapsen päähänpistoilta. Hän ei aina mieti tarkasti tekojensa seurauksia tai motiiveja, vaan toimii, jos ajatus sattuu sillä hetkellä tuntumaan hyvältä. Toisinaan Jorg sitten saattaa käyttäytyä todella mukavasti, täydellisen sankarin tavoin.

Pala palalta paljastuva juoni toimi hyvin ja tarjosi kivoja pikku käänteitä. Yleensä tykkään siitä, että asiat kerrotaan ihan järjestyksessä, mutta se olisi varmaan pilannut suuren osan tämän tarinan jännityksestä ja kaikista arvoituksista. Meinasin pitkästyä siellä soilla vaelteluun, mutta muuten tarina eteni mukavasti.

Odotan innolla, mitä Jorgille tapahtuu seuraavaksi ^^

Prince of Thorns

Mark Lawrencen "Prince of Thorns" on loikkinut lukulistallani edes takaisin. Aluksi kiinnostuin tästä symkempää fantasiaa edustavasta kirjasta. Sitten luin useampia negatiivisia kommentteja, joiden mukaan kirja on pelkkää tarkoituksetonta väkivaltaa, kiduttamista ja raiskaamista.

Onneksi päätin lopulta tarttua tähän prinssi Jorgista kertovaan sarjaan. Hädin tuskin neljätoistavuotias prinssi Jorg on siis jostain syystä päätynyt isänsä palatsista tien päälle likaisen rosvojoukon johtohahmoksi.

Ennakkotietojeni mukaisesti tarinan "sankari" on erittäin epämiellyttävä tyyppi. Jorgilla on valtava vihanhallintaongelma ja hän nauttii tappamisesta ja toisten kärsimyksestä.

Olen lukenut niin paljon perinteisistä, ihanteellisista fantasiasankareista, että sadistinen kauhukakara Jorg osoittautuikin ihanan virkistäväksi päähenkilöksi. Juoni ei ollut mitenkään poikkeuksellisen monimutkainen, mutta tarina oli rakennettu hienosti ja seurasin kiinnostuneena Jorgin vaiheita. Kirja tietysti loppui herkulliseen kohtaan ja nyt odotan kärsimättömänä, että kirjasto hankkisi valikoimaansa sarjan seuraavan osan. (Kaikki muut Lawrencen teokset tuntuvat löytyvän, mutta tämän trilogian keskimmäinen osa puuttuu!)

"Prince of Thorns" on vauhdikas ja viihdyttävä fantasiaseikkailu niille, jotka ovat kyllästyneet liian söpöihin ja kunniallisiin sankareihin.