"Emperor of Thorns" on kolmas osa prinssi (sittemmin kuningas) Jorgista kertovasta trilogiasta.
Jorgilla on nyt kruunu ja kuningatar ja jopa liittolaisia sukulaisten keskuudessa, mutta rauhassa hän ei saa olla. Katherine-täti, Jorgin suuri ihastus, piinaa hänen uniaan ja koko ihmiskuntaa uhkaa Kuollut Kuningas zombiarmeijoineen.
Ensimmäisen kirjan perusteella en olisi uskonut, että tarina kääntyisi vielä tällaiseksi. Jorghan raivasi tiensä kuninkaaksi vain siksi, että kaikki sanoivat hänelle, ettei hän pystyisi siihen tai ettei hänen pitäisi tehdä sitä. Nyt Jorg ryhtyy toimeen - vanhalla väkivaltaisella tyylillään tietysti - pelastaakseen ihmiskunnan Kuolleelta Kuninkaalta.
Rakastan nekromantikkoja ja herätettyjä ruumiita, joten pidin hurjasti Kuolleen Kuninkaan ja hänen armeijansa tarjoamasta uhasta. Toinen mahtava osuus juonikuvioista oli Jorgin kyky yllättää minut toistuvasti! Luulin jo tuntevani hänen toimintatapansa, mutta aina hänen tekonsa saivat silmäni pullistumaan epäuskoisina.
Se muinainen, unohdettu teknologia sitten ei kiinnostanut minua lainkaan. (Olen jo aiemminkin valittanut siitä, etteivät tuliaseet mielestäni sovi korkeaan fantasiaan.) Välillä pitkästyin myös niihin pitkiin, aluksi turhanpäiväisiltä vaikuttaviin matkoihin.
Innokkaimpana taisin itse asiassa odottaa sitä, miten Jorgin jokseenkin mielenkiintoiset naisasiat järjestyisivät. Ajattelin, että toisen tytöistä täytyisi pudota pelistä kuolemalla... O.O
No, loppuratkaisu ei ollut se, mitä ehkä olin kuvitellut, eli pisteet siitä. Suunnitelmissa on tutustua Lawrencen muihin sarjoihin - kunhan kerkiän! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti