Porto Francon vartija

Näin kesällä tuntuu, että kirjaston dekkarihyllyssä on tavallista isompia aukkoja, mutta onnistuin nappaamaan Ann Rosmanin dekkarisarjan kolmannen osan "Porto Francon vartija".

Rikostutkija Karin Adler hälytetään töihin kesken veneilyn, kun suolta löytyy naisen ja vastasyntyneen ruumiit. Pian selviää, että ruumiit ovat odottaneet suossa aika kauan.

Suon vainajien arvoitus on vielä täysin auki, kun Karin joutuu palaamaan samalle saarelle tuoreen kuolemantapauksen takia. Kuolema vaikuttaa onnettomuudelta, mutta uhrin lähipiiristä löytyy useampikin henkilö, joka toivoi tämän poistuvan kuvioista.

Välillä kurkistetaan 1700-luvun loppuun, kun nuori Agnes pukeutuu mieheksi ja pakenee kotoa välttyäkseen pakkoavioliitolta. Yrittäessään tulla toimeen miehen vaatteissa Agnes joutuu törmäyskurssille häikäilemättömien salakuljettajien ja merirosvojen kanssa.

"Porto Francon vartija" oli pienoinen yllätys kahden aiemman osan jälkeen. Odotin, että Karinin ja erityisesti Saran henkilökohtaisia asioita puitaisiin jälleen murhatutkinnan rinnalla, mutta kaksikko jäikin nyt täysin sivuosaan.

En kuitenkaan valita, sillä Agnesin seikkailut menneisyydessä olivat jännittävää luettavaa. Tuntui kuin tämän kirjan sisään olisi referoitu kokonainen historiallinen romaani. Lopussa sitten paljastui, miten vanhat tapahtumat liittyivät nykyajassa toraileviin ihmisiin.

"Porto Francon vartija" ei ollut mikään perinteinen dekkari, mutta Rosman kertoi tämän monesta palasesta koostuvan tarinan hienosti ^^

Noitavasara

Kirjastossa ei tarvinnut kauan kierrellä pähkäilemässä ja ihmettelemässä, kun pokkarihyllyssä nökötti Ann Rosmanin dekkarisarjan toinen osa "Noitavasara".

Entiseltä uhripaikalta löytyy päätön naisen ruumis. Vanhan leskirouvan puutarhasta puolestaan löytyy irtonainen pää. Rikostutkija Karin Adler hälytetään kesken loman selvittämään tapausta.

Ruumis kuuluu yhdelle läheiseen metsään kokoontuneista roolipelaajista. Leskirouva puolestaan haluaa pitää tietyt menneisyyden asiat salassa.

Tapausta tutkiessaan Karin ehtii myös päätyä oikeille treffeille. Johan vaikuttaa oikein mukavalta, mutta Karinin entinen poikaystävä Göran onnistuu ilmestymään paikalle törttöilemään.

Sara on palannut osa-aikaisesti töihin oltuaan sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Esimiehet tai edes lääkärit eivät ymmärrä työuupumuksen todellista voimaa, vaan kaikki painostavat Saraa jatkamaan taas täysipäiväistä työskentelyä. "Kyllä se siitä!" Hauraassa tilassa oleva Sara onnistuu kuitenkin innostumaan kotiseutuyhdistyksen projektien parissa touhuamisesta.

Lisäksi lukija saa ihmetellä, miten 50-luvun lopussa kellariin suljettu pikkupoika liittyy mitenkään mihinkään.

"Noitavasara" kuuluu kirjoihin, joiden keskeyttäminen töiden ja nukkumisen ajaksi oli yhtä tuskaa. "Vielä pari sivua!" Oli pakottava tarve saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuka on tarinan isoin sekopää; Rosman osaa luoda hahmoja, joiden kanssa ei haluaisi seurustella oikeassa elämässä.

Varsinaisen murhamysteerin avautuminen oli jälleen jännittävää seurattavaa, mutta yhtä suurella innolla - välillä kiukusta puhisten, kun ihmiset olivat niin säälimättömiä - seurasin Saran arkipäiväistä kamppailua työuupumuksensa kanssa. Jännittävää ja todella liikuttavaa luettavaa oli myös sen kellariin suljetun pikkulapsen kohtalo.

Vanha poliisi Folke puolestaan ärsytti jälleen kollegoitaan (ja huvitti lukijaa) jatkuvalla kielioppivirheisiin puuttumisella. Folke pääsi myös muistuttamaan meitä kaikkia kuidun saannin tärkeydestä! :D

Majakkamestarin tytär

Rakennusmiehet törmäävät vuosikymmeniä vanhaan ruumiiseen kunnostaessaan entisen majakkasaaren rakennuksia. Tapausta alkaa tutkia nuori rikostutkija Karin Adler. Johtolankoina hänellä on vain lista vuosikymmeniä sitten kadonneista henkilöistä ja vanha vihkisormus. Jotta työ hankaloituisi mahdollisimman paljon, Karinin pariksi määrätään Folke. Eläkeikää lähestyvä Folke tuntuu olevan kiinnostuneempi korjaamaan haastateltavien kielioppia kuin ratkaisemaan rikoksia.

"Majakkamestarin tytär" aloittaa Ann Rosmanin Karin Adlerista kertovan dekkarisarjan. Olen nyt lukenut useamman fantasiakirjan putkeen, joten iskin heti kiinni, kun näin tämän kirjaston hyllyssä. Liepeessä mainostettiin, että Rosmania on verrattu Läckbergiin, mutta että Rosman olisi vielä parempi. Olen Läckberg-fani, joten tällainen väite sekä nosti karvani ärhäkästi pystyyn että pakotti minut selvittämään väitteen todenperäisyyttä.

Rosman on onnistunut punomaan todella kiehtovan tarinan uskottavan tavallisen kuuloisista ihmisistä ja näiden arjen ongelmista; Sara on kahden pienen lapsen äiti, joka kärsii työuupumuksesta. Ulkopuolisten ihmisten reaktio Saran toimintakykyä heikentävään loppuunpalamiseen on: "Yritäpä nyt piristyä!" Äidillä ei kuulemma ole aikaa olla uupunut. Saralla on onneksi tukenaan mukava mies, mutta miehen vanhemmat ja erityisesti sisko ovat aika kieroja oman edun tavoittelijoita.

Karinin oma sulhanen osoittautuu myös jonkinlaiseksi mäntiksi, joten murhatutkimusten lomassa Karin joutuu selvittelemään parisuhdeongelmiaankin.

Kaiken kaikkiaan minulla taitaa olla pelkkää hyvää sanottavaa "Majakkamestarin tyttärestä". En ota kantaa siihen, onko Rosman parempi kuin Läckberg vai päinvastoin, mutta suosittelen Rosmanin kirjoja kaikille, jotka ovat pitäneet Läckbergistä ^^

"Tämä on vanha kunnon mysteeri. Ei mikään tohjoksi ammuttu narkkari vaan tyylikäs arvoitus", Margareta sanoi ennen kuin lopetti puhelun.

Sarjan seuraavan osan sieppaan mukaani heti, kun löydän sen kirjaston hyllystä!