The Skull Throne

Seuraavaksi jatkan Peter V. Brettin Demon Cycle -sarjan hehkuttamista. "The Skull Throne" on sarjan neljäs osa ja sisälsi kyllä niin mahtavia käänteitä, ettei Goodreadsin asteikko enää riitä!

Edellisen osan loppu sai leukani loksahtamaan, mutta "The Skull Throne" paljastaa Arlenin hurjan suunnitelman lukijalle.

Arlenin toteuttaessa omaa tärkeää tehtäväänsä krasialaiset jäävät nyt ilman voimakasta johtajaa. Inevera joutuu turvautumaan Abbanin tukeen yrittäessään epätoivoisesti pitää langat käsissään, kun Jardirin pojat ja muut miehet yrittävät kömpiä suurten sankareiden ja demoneiden kalloista tehdylle valtaistuimelle.

Pääsemme myös tutustumaan lähemmin Jardirin sukulaistyttöihin, joista olemme aiemmin nähneet vain vilauksia, kun he järkyttivät vanhoillisia krasialaisia lähtemällä demonijahtiin miesten tavoin.

Vanhat tutut sankarit ovat tietysti myös mukana; Leeshan täytyy tehdä isoja päätöksiä suhteessaan kreivi Thamosiin, Rojerin vaimot puolestaan järjestävät kaikenlaisia yllätyksiä miehelleen ja arvonimen saanut Gared joutuu vaikutusvaltaisten perheiden tytärten kynsiin, kun vanha herttuataräiti Araine päättää, että hän tarvitsee vaimon.

Nämä parisuhdesotkut olivat todella viihdyttäviä, mutta vaikutuksen minuun tekivät ne odottamattomat liittolaisuudet ja erityisesti ne suorastaan tyrmäävät petokset. Hienointa George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjassa on mielestäni aina ollut se, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa kenen tahansa kädestä. Brett ylsi nyt samaan ilman että menin edes hahmoissa sekaisin! Tämä koko sarja on kyllä aivan loistava ja tuntui että "The Skull Throne" jätti vielä edeltäjänsäkin varjoonsa ^^

The Daylight War

"The Daylight War" on kolmas, muttei suinkaan viimeinen, osa Peter V. Brettin Demon Cycle -sarjasta.

Arlen haluaa edelleen vain karkottaa demonit ihmisten maailmasta ja Jardir on edelleen sitä mieltä, että edellä mainittu täytyy poistaa pelistä, jotta jälkimmäinen voi rauhassa johtaa tätä sotaa ja ottaa kaiken kunnian itselleen. Uusi kuu lähestyy kovaa vauhtia ja demoneilla on suuria suunnitelmia näiden pimeiden öiden varalle; kuuttomat yöt ovat ainoa aika, jolloin mahtavimmat, mieltä hallitsevat demonit pystyvät tulemaan maan pinnalle.

Jännittävää yhteenottoa odotellessa Brett paljasti samalla, mitä Ineveran huntujen alle kätkeytyy. Häikäilemättömästi kieroilevan nartun takaa paljastuikin herttainen, mutta sisukas tyttö, joka on päättänyt pelastaa kansansa.

Yhdessä Jardir, kovapäinen putkiaivo, ja Inevera, kaikesta huolimatta kiero narttu, saavat ihan hienoja muutoksia aikaan krasialaisten kalkkeutuneessa ja ahdasmielisessä yhteisössä.

Sarjan uutuudenviehätys alkoi ehkä vihdoin karista, sillä huomasin turhautuvani ajoittain, kun vanhoja tapahtumia käytiin uudestaan läpi Ineveran näkökulmasta. Olisin halunnut vain päästä nopeasti sinne uuden kuun taisteluun! Lisäksi Leeshalla oli pikkuinen "ongelma", jonka ratkaisua seurasin innolla.

Leeshan äiti Elona ja entinen kihlattu Gared tuntuivat ensimmäisessä kirjassa todella inhottavilta ja halveksuttavilta tyypeiltä. Toisessa kirjassa he kunnostautuivat ja nyt tässä kolmannessa kirjassa he osoittivat, etteivät ole muuttuneet ensimmäisestä kirjasta, mutta sain kaksikon tempauksista - ja Elonan rehellisistä mielipiteistä - hyvät naurut :D

Kirjan loppua voisi lievästi sanottuna kutsua cliffhangeriksi, joten seuraavan osan lukeminen on ehdottomasti suunnitelmissa. Edelleen aivan mahtava fantasiasarja ^^

The Desert Spear

Peter V. Brettin "The Painted Man" hurmasi minut niin totaalisesti, että heti sen loputtua piti sännätä kirjastoon hakemaan seuraava osa, vaikka pöydällä oli jo kirjoja odottamassa lukemista.

Demonien tappamisen vanhat salaisuudet ovat löytyneet, mutta nyt ihmisillä on erimielisyyksiä siitä, miten ja erityisesti kenen johdolla sotaan pitäisi ryhtyä. Brett kiepauttaa edellisen kirjan asetelman heti kirjan alussa päälaelleen kertomalla asioista edellisen kirjan petolliseksi osoittautuneen sivuhenkilön näkökulmasta. Turhan fanaattinenhan tämä kaveri on, mutta hänestä paljastuu nyt myös sympaattisempia puolia.

Kaikki "The Painted Manin" hehkutukseen käyttämäni ilmaisut pätevät "The Desert Speariin". Parempaa fantasiaa en olisi voinut toivoa. Lisäksi haluan nyt mainita, että Brett osaa luoda todella ovelia ihmissuhdekuvioita. Kun kirjasarjan alussa esitellään nuori sankari ja sankaritar, odotan automaattisesti, että he kohtaavat jossain vaiheessa ja rakastuvat ja päätyvät lopussa yhteen. Brett esitteli pojan ja tytön, yhdisti heidän polkunsa keskellä demonien vainoamaa yötä... ja toi sitten paikalle uusia kosijoita ja vanhoja kihlattuja!

Suoraviivaiset hömppäromaanit eivät ole minun juttuni, mutta minusta on aivan ihanaa kaiken jännityksen ja toiminnan lomassa pähkäillä, miten näiden ihanien hahmojen välisille romansseille lopulta käy ^^

The Painted Man

Minulla on enää yksi kirja Robert Jordanin Ajan Pyörästä lukematta ja kauhistelin tuossa jokin aika sitten, että mitäs sitten, kun sekin on luettu. Peter V. Brettin "The Painted Man" oli puhdas sattumalöytö lähikirjaston harmittavan pienestä, mutta jatkuvasti elävästä fantasiahyllystä. Olen nyt lukenut useammankin oikein viihdyttävän ya fantasiakirjan, mutta heti ensimmäisestä luvusta lähtien tuntui kuin olisin kituuttanut pitkään ulkomaalaisilla halpissuklailla ja nyt sain vihdoin Fazerin Sinistä ^^

"The Painted Man" aloittaa Demon Cycle nimisen sarjan, jossa ihmiskuntaa vainoavat joka yö demonit. Tuhansia vuosia sitten ihmisillä oli keinoja taistella demoneita vastaan, mutta suurin osa tästä tiedosta on kadonnut. Nykyään ihmiset tuntevat vain joitain suojariimuja, joiden takana he värjöttelevät auringon laskusta nousuun. Ainoastaan kaukana aavikolla elävä kansa astuu öisin suojariimujen ulkopuolelle, mutta heilläkään ei ole tehokkaita aseita demoneja vastaan, joten urheiden sotureiden eliniänodote ei ole suuri.

Pohjoisessa yksi poika kyllästyy piileskelemään ja pelkäämään. Hän päättää löytää muinaiset aseet ja tiedot demonien tappamisesta. Ja siitä seuraakin huikea seikkailu.

Olen suorastaan lumoutunut! Jännittävä maailma, kiehtovat hahmot ja juoni, joka ei pitkästyttänyt kertaakaan, vaikka sivuja oli ihan oikean kirjan verran. Voi olla, että innostustani lisäsi se, että olen elänyt "puutteessa", mutta väitän "Painted Manin" olevan tilanteessa kuin tilanteessa loistavaa fantasiaa. Brett loikkasi välittömästi lempikirjailijoideni listan kärkisijoille. Suosittelen tätä sarjaa ehdottomasti kaikille fantasiasta innostuneille ^^