The Midnight Star

"The Midnight Star" päättää Marie Lun Young Elites -trilogian ja spoilaan taas röyhkeästi aiempia kirjoja "The Young Elites" ja "The Rose Society".

Adelinasta on tullut Valkoinen Susi, pelottava ja vihamiehiä keräävä valloittajakuningatar, jolla on takanaan inkvisiittorien epäluotettava armeija. Salamurhayrityksiä tulee tasaiseen tahtiin ja sisaren pakeneminen hiertää Adelinaa. Adelinan oma illuusiovoima ujuttaa vainoharhaisia ajatuksia hänen päähänsä ja Adelinan on yhä vaikeampaa erottaa todellisuus harhoista. Magiano seisoo Adelinan rinnalla, mutta uskaltaako tyttö luottaa varkaaseen?

Adelina ei ole ainoa, jolla on ongelmia kykynsä kanssa; jokainen Eliitti joutuu pikku hiljaa omien voimiensa uhriksi. Raffaele tajuaa, että raja kuolleiden ja elävien maailman välillä on särkymässä. Raffaele tarvitsee Adelinan ja muiden Eliittien apua tai koko maailma on vaarassa.

Hieno päätös tälle sopivan hurjalle nuortenfantasiasarjalle. Toimintaa ja vauhdikkaita tempauksia riitti ja maailma ja Eliittien voimien aiheuttamat ongelmat olivat oikeasti jännittäviä. Romanssin suhteen... Ei mennyt ihan niin kuin olisin voinut arvata, mutta tykkäsin! <3

The Rose Society

Marie Lun "The Young Elites" tempaisi alun kangertelun jälkeen mukaansa ja jätti tarinan todella pahasti kesken. Onneksi jatko-osa "The Rose Society" odotti nätisti lähikirjaston hyllyssä ja pääsin oitis jatkamaan Adelinan seikkailua.

En yleensä jaksa varoitella, mutta saatan spoilata "The Young Elitesiä" pahastikin eli jos et ole vielä kirjoihin perehtynyt, kannattaa lopettaa lukeminen.

Adelinan söhläämisen jälkeen Dagger Society heitti tämän pellolle. Katkera ja kostonhimoinen Adelina etsii nyt sisarensa kanssa yliluonnollisia kykyjä saaneita malfettoja. Adelina aikoo muodostaa oman armeijan näistä nuorista ja syöstä kieron kuningattaren ja tämän inkvisiittorit vallasta. (Adelina kun on lapsesta asti haaveillut kuningattaren asemasta...)

Dagger Societyn jäljelle jääneet jäsenet ovat paenneet Beldainiin malfettokuningatar Maeven luokse. Maeven kyky on palauttaa kuolleet henkiin, vaikka henkilö ei tämän jälkeen olekaan aivan ennallaan. Nyt Maevella on suuria suunnitelmia Kenettran valtaistuimen suhteen.

Ja sitten Raffaelelle selviää jotain pelottavaa malfettojen voimien seurauksista...

"The Rose Society" oli yllättävän hurja ja synkkä nuortenkirjaksi. (Tai sitten olen vain lukenut niitä lällyjä kirjoja.) Meno oli välillä yhtä jännittävää kuin Martinin Tulen ja jään laulussa! Yleensä sekä nuorten että aikuisten fantasiakirjoissa voi luottaa siihen, että sankarit voittavat pahikset ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti, mutta nyt en uskaltanut etukäteen uskoa mitään. Odotin vain, että kuka hahmoista saa tikarin selkäänsä. Hahmot olivat ihanan monipuolisia ja pidin erityisesti siitä, ettei Adelina ollut mikään kirkassilmäinen partiotyttö vaan rehellisesti vallan- ja kostonhimoinen. Loppuratkaisu oli mielestäni kaikkea muuta kuin kliseinen - ainakin, jos on lukenut samoja ruusunpunaisia fantasiasatuja kuin minä :D

The Young Elites

Marie Lu on jo pidempään ollut minusta todella jännittävän kuuloinen kirjailija ja nyt pääsin viimein iskemään kynteni hänen toisen trilogiansa avausosaan "The Young Elites".

Kulkutauti on jättänyt jälkeensä malfettoja, nuoria, joilla on arpia ja muita fyysisiä muutoksia muistona sairaudesta. Osalla näistä merkityistä nuorista ilmenee yliluonnollisia kykyjä. Kiero kuningatar pönkittää omaa valtaansa usuttamalla kansan "paholaisen merkitsemiä" vastaan. Lisäksi hän komentaa häiriintyneen nuoren miehen Terenin jahtaamaan malfettoja inkvisiittorijoukon kanssa.

Malfetot iskevät kuitenkin takaisin vallasta syöstyn prinssi Enzon johdolla. Tämä kapinallisjoukko on saanut kutsumanimen "Young Elites". Enzo pyrkii löytämään jokaisen voimakkaan malfeton ja liittämään tämän riveihinsä.

Tarinan päähenkilö, kuusitoistavuotias Adelina, menetti taudin kourissa toisen silmänsä ja hiuksetkin muuttuivat harmaiksi. Hän joutuu pakenemaan häijyä ja ahnetta isäänsä ja päätyy suoraan Terenin inkvisition kynsiin. Enzo ehtii kuitenkin ihastua Adelinan voimiin ja pelastaa tämän inkvisiittoreiden nenien edestä.

Luen paljon nuorten fantasiaa ja innostun aina kaikista uutuuksista. Silti jokin ilkeä osa minusta ajattelee aina, että nuorille kirjoitettu, hypetetty fantasia on naurettavan yksinkertaista, kliseistä ja ennalta-arvattavaa. Toisin sanoen mitään ällistyttävää on turha odottaa.

Ensimmäisten lukujen perusteella tuntui, että Marie Lu ei alkuinnostuksestani huolimatta onnistuisi tekemään vaikutusta. Asiat tuntuivat tapahtuvan vähän liiankin sujuvasti. Oikea henkilö sattui aina olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jotta päästiin reippaasti taas seuraavaan kohtaukseen. Adelinan ihastuminen Enzoon ja Raffaelen lisääminen kuvioon sai minut myös huokailemaan alistuneesti. "Sou lääst siison!"

Sitten minua turhautti se, ettei Adelina luota ja tukeudu uusiin ystäviinsä, vaan velloo epäluuloissaan ja yrittää yksin juonitella kaikkia vastaan. Aloin ärtyneenä miettiä, miksi nuorten kirjan sankarin pitää aina olla niin kirotun kiukkuiseksi pahoinpidelty. Eikö iloinen höppänä pystyisi valloittamaan teiniangstin kourissa kiemurtelevia lukijoita? :P

No, siinä ne kliseet ja pettymykset olivatkin. Puolivälin jälkeen aloin sitten innostua ja loppua kohti tuli sellaisia käänteitä, etten meinannut uskoa todeksi. Adelinan kunnianhimoiset unelmat ja synkät ajatukset tekivät hänestä lopulta varsin kiehtovan sankarittaren ja Teren onnistui olemaan karmivan kieroutunut vastapeluri.

Tilanne kirjan lopussa tuli täysin puun takaa. Alun perusteella en olisi ikinä osannut kuvitella sellaista käännettä. Ja epilogi lupasi jotain todella jännittävää jatko-osissa!

Marie Lun "The Young Elites" oli vauhdikas ja sopivasti synkkä nuorten fantasiakirja, jota suosittelen esimerkiksi Nälkäpelin ystäville ^^