Dead Man's Steel

Luke Scullin "Sword of the North" oli niin mahtava, että halusin heti lisää. Onneksi ainakin yksi joku lähikirjastoni asiakkaista ilmeisesti lukee myös kunnon fantasiaa ja hyllyssä odotti ihan valmiina tämän sarjan kolmas osa "Dead Man's Steel". (Kirja kun ei ikävä kyllä vielä korista omaa hyllyäni.)

Vanhat sankarit ovat edelleen suurimmaksi osaksi hengissä. Pääsemme todistamaan liikuttavia jälleennäkemisiä ja opimme, miksi jumalten kukistaminen oli todella huono idea. Ihmiskunta on nyt kahden mahtavan vihollisen välissä ja joukkotuho uhkaa.

"Dead Man's Steel" oli sarjan ensimmäisten osien tapaan kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään, kun on alkuun päässyt. Tällä kertaa minua tosin häiritsi se, että mukaan tuli scifiltä haiskahtavia elementtejä; pidän eniten ihan rehellisestä miekka ja magia seikkailusta ja lentohärvelit ja aivoihin istutetut implantit pilaavat herkästi tunnelman.

Onneksi kaikkien synkkien uhkakuvien lomaan Scull oli onnistunut ujuttamaan täydellisesti ajoitettuja pissataukoja ja muuta huvittavaa, joten huumorin suhteen tämä sarjan päätösosa ei tuottanut pettymystä.

Myös hahmot ihastuttivat minua yhtä paljon kuin aiemminkin. Kayneen ihastuin heti kättelyssä, mutta esimerkiksi Colen täytyi vähän kasvaa ensin. Tämä nuori sankari yllätti minut edellisessä kirjassa muuttumalla täydestä pellestä turhankin vakavamieliseksi oikeuden puolustajaksi. Tässä sarjan päätösosassa Cole oli ehdottomasti parhaimmillaan. Hän oli selvästi saanut takaisin osan siitä nuoren miehen egostaan, mutta mukana oli myös sinnikkyyttä ja tervettä järkeä hillitsemässä niitä pahimpia ylilyöntejä hölmöilyn saralla. Tuloksena oli mukava ja reipas nuorukainen, jolla tosin oli aikamoinen taakka kannettavanaan.

"Dead Man's Steel" lopetti Grim Company -sarjan komeasti, mutta... En taida pitää näistä lopuista. Tuli samanlainen olo kuin keksipaketin viimeisiä muruja katsellessa. Olisin myös toivonut vähän erilaisia ratkaisuja joidenkin hahmojen kohtalojen suhteen. Tai tarkemmin ajateltuna minun versioni olisi ollut paljon tylsempi, joten todetaan vain, että hieno lopetus ^^

Sword of the North

Abercrombien Ensimmäinen laki -sarja innosti minut palaamaan Luke Scullin Grim Companyn pariin. Sarjan toinen kirja "Sword of the North" odotti onneksi valmiina omassa kirjahyllyssäni.

Vanha soturi Brodar Kayne on lähtenyt uskollisen ystävänsä Jerekin kanssa pelastamaan perhettään sadististen barbaarikuninkaiden, shamaanien ja noitien keskeltä.

Nuori sankari Davarus Cole - jonka luulin itse asiassa kuolleen edellisen kirjan lopussa! - on joutunut vankileirille kävelevien ruumiiden piinaamalle saarelle.

Jumalat kukistaneet ikivanhat, mutta eivät täysin kuolemattomat velhot selvittävät edelleen keskinäistä arvojärjestystään, mutta ihmisiä vanhempi ja mahtavampi kansa tekee paluuta ja muidenkin sankareille tuntemattomien rotujen jäseniä putkahtelee esiin. Iso ja ilkeä demonikin on pistänyt lusikkansa soppaan.

"Sword of the North" tempaisi minut mukaansa heti ensimmäisistä luvuista lähtien ja jännitys vain tiivistyi uusien asioiden paljastuessa tästä kiehtovasta maailmasta. Tarina on loistava sekoitus rehellistä miekka- ja nyrkkitappelua ja kutkuttavia yliluonnollisia salaisuuksia.

Jörö, mutta sisältä kuitenkin aika pehmeä Kayne ihastutti persoonallaan vähintään yhtä paljon kuin sarjan avausosassa.

Davarus Cole, joka oli ennen ärsyttävä ja naurettava nuori kukonpoika puolestaan yllätti minut. Ensimmäinen yllätys oli tietysti se, että poika oli edelleen hengissä. Suurempi yllätys oli se, että hän alkoi oikeasti kuulostaa sankarilta. Ja liittyi häneen vielä yksi, juonen kannalta melko jännittävä yllätyskin...

Ensimmäisen kirjan narttuhirviö Yllandris osoittautui myös varsinaiseksi takinkääntäjäksi; hän vaikutti nyt pikemminkin sankarittarelta kuin kierolta noita-akalta.

Grim Company on ehdottomasti lukemisen arvoinen fantasiasarja ja luettuani tämän toisen kirjan tuli kiire päästä käsiksi seuraavaan osaan. Jos olet pitänyt Abercrombien kirjoista, suosittelen tarttumaan seuraavaksi Scullin tuotoksiin ^^

The Grim Company

Goodreads suositteli minulle sinnikkäästi Luke Scullin "The Grim Companya" ja koska löysin kirjan edullisesti Suomalaisen nettisivuilta, päätin vihdoin tutustua.

"The Grim Company" on korkeaa fantasiaa, jossa joukko sankareita yrittää pelastaa kansan häijyiltä tyranneilta. Scull osasi kuitenkin kirjoittaa tämän perustarinan todella viihdyttävästi.

Ensimmäiseksi kehun maailmaa, johon kuuluu syrjäytettyjen jumalten vuoriin ja meriin uponneita, kuolemaa tekeviä, voimaa säteileviä ruumiita, jumalten asemaan nousseita kuolemattomia velhoja ja tietysti niitä perinteisiä zombeja ja hirviöitä. Todella kiehtova ja omaperäinen todellisuus.

Seuraavaksi kehun hahmoja. "The Grim Company" on luokiteltu sinne "dark fantasyn" puolelle, joten sankarit ovat vähän rosoisempia, persoonallisempia ja huomattavasti hauskempia kuin joissain muissa sarjoissa.

Ihastelin erityisesti nuorta Colea, joka käyttäytyi itse asiassa juuri niin kuin voisi olettaa nuorelta mieheltä, jolle on lapsesta asti hoettu, että hän on sankari. Hän on naurettavan vakuuttunut omista (puutteellisista) kyvyistään ja uskoo sokeasti pystyvänsä mihin tahansa sankaritekoihin ihan vain siksi, että hän on syntynyt sankariksi. Aivan loistava hahmo, joka teki pilaa nuorilla miehillä ajoittain esiintyvästä harkintakyvyttömyydestä ja itsevarmuudesta.

Kokonaisuutena hahmot, maailman tarjoamat ihmeet ja yllätykset sekä Scullin taito ujuttaa sopivasti huumoria synkän ja jännittävän tarinan lomaan tekivät niin suuren vaikutuksen, että tilasin heti seuraavankin osan. "The Grim Company" pääsee ehdottomasti lempifantasiakirjojeni pitenevälle listalle ^^