Perillä

Jätän hyvin harvoin kirjan kesken ja yleensä pyrin kirjasarjatkin lukemaan loppuun asti. Ally Condien "Tarkoitettu" -kirjasta alkanut trilogia oli suoraan sanottuna tylsempi kuin olin odottanut. Ihan periaatteesta tartuin kuitenkin nyt tähän viimeiseen osaan "Perillä". Trilogian ansioksi on sanottava, että kyllä minua oikeasti kiinnosti saada tietää, miten Yhteiskunnan alistamalle väelle käy.

Cassia, Ky ja Xander ovat nyt kaikki liittyneet kansannousun riveihin. Ky on lentäjä, Xander on soluttautunut Yhteiskunnan virkamieslääkäriksi ja Cassia haahuilee pääkaupungissa... tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

Ajatus Yhteiskunnasta ja ankarasti säädellystä tulevaisuudesta oli kiehtova, mutta toteutus jäi melko vaisuksi. Olisin kaivannut alusta asti enemmän toimintaa, vähän huumoria ja ehdottomasti räväkämpiä ja värikkäämpiä henkilöitä. Ensimmäiset sata sivua lähinnä huokailin ja toivoin epätoivoisesti edes pientä zombia. Olisi piristänyt, jos joku olisi edes vaivautunut kompastumaan banaaninkuoreen. (Tosin tässä Condien kauhutulevaisuudessa ei välttämättä ole enää banaaneja...)

Onnekseni kirja on kevyttä luettavaa ja pikkuhiljaa kiinnostuin ihan vilpittömästi ruton leviämisestä ja Xanderin toimista lääkärinä. Cassian toimenkuvaksi alkoi hahmottua ihmisten luovuuden herättäminen - Yhteiskunnassa ei suvaittu kirjoittamista, maalaamista, tanssimista tai mitään vastaavaa itsensä ilmaisemista.

Cassian, Kyn ja Xanderin välinen kolmiodraama levähti viisikulmaiseksi, mikä oli tavallaan ihan kiinnostavaa seurattavaa. Toistan itseäni, mutta mielestäni toteutus näiden romanssienkin suhteen oli vaisu ja lattea. En missään vaiheessa tämän trilogian aikana ymmärtänyt, miksi Ky ja Xander rakastuivat Cassiaan.

Tulipahan luettua tämäkin trilogia ^^

Rajalla

Ally Condien tulevaisuuteen sijoittuva teinikolmiodraamatrilogia alkoi "Tarkoitetulla" ja nyt pääsin toiseen osaan "Rajalla". Kannessa kirjaa hehkutetaan Nälkäpelin seuraajana, mutta ensimmäisen osan perusteella olin vähän skeptinen.

"Tarkoitettu" päättyi siihen, että Cassian elämää suurempi ihastus Ky lähetettiin viranomaisten toimesta vaarallisiin ulkoprovinsseihin taistelemaan - ja todennäköisesti kuolemaan. "Rajalla" alkaa siitä, että Cassia on hankkiutunut työkomennukselle rajaprovinsseihin vakaana aikomuksenaan paeta ulkoprovinsseihin ja löytää Ky.

Moitin "Tarkoitettua" siitä, että se kävi välillä vähän tylsähköksi. "Rajalla" oli kevyt ja ihan kiinnostava luettava, vaikka en jotenkin päässyt heti alussa sellaiseen todella hyvän kirjan "pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu" -tunnelmaan. Ammuskelua ja toimintaa oli enemmän kuin sarjan avausosassa ja loppua kohti alkoi paljastua kaikkea jännittävää. Sarjan kolmiodraamakin sai vähän lisäväriä.

Cassian ja Kyn suhde vaivasi minua kovasti. Mielestäni heidän romanssinsa ensimmäisen kirjan pohjalta oli pelkkä nuorten ihastus, joka perustui yhteisiin jännittäviin salaisuuksiin. Tällaisen ihastuksen ei uskoisi saavan Cassian tapaista kiltiksi kasvatettua tyttöä jättämään rakastavaa perhettä ja vaarantamaan koko elämäänsä. Sitten minulle viimein selvisi, että ehkä Ky olikin pelkkä tekosyy ja todellinen motiivi oli Cassian isoisä, joka oli kehottanut Cassiaa taistelemaan. Yhteiskuntahan kirjaimellisesti murhasi Cassian isoisän (kuten kaikki muutkin vanhukset näiden täyttäessä kahdeksankymmentä vuotta). Siinä luulisi olevan tarpeeksi syytä kapinoida karkaamalla jännittävän ja ehdottoman kielletyn pojan perään.

Tarkoitettu

10.05.2012 ostin Ally Condien trilogian ensimmäisen osan "Tarkoitettu". (Tiedän tämän, koska löysin haalistuneen kuitin kirjan välistä.) Trilogia herätti uteliaisuuteni heti ilmestyessään ja muistan etsineeni sitä alun perin kirjastosta. Lopulta päädyin sitten ostamaan pokkarin, koska uteliaisuus oli pakko päästä tyydyttämään.

En tiedä, kuinka monta kertaa olen päättänyt, että NYT on se hetki, kun perehdyn "Tarkoitettuun". Joka kerta olen jänistänyt ja lukenut jotain muuta, minkä takia kirja on nököttänyt koskemattomana yli kolme vuotta. Tarkennan vielä, että kyse ei ole ollut siitä, etten olisi halunnut lukea "Tarkoitettua". Minulla on vain paha tapa säästää niitä hyviä kirjoja "sitä oikeaa hetkeä" varten. Lisäksi haluni lukea kaikki kirjastosta löytämäni kirjat pois alta viivyttää aina omien kirjojen lukemista. Omaksi ostetut kirjat kun eivät katoa minnekään sieltä hyllystä, mutta kirjaston kirjoilla on laina-aikansa (ja muut innokkaat lukijansa).

"Tarkoitettu" kertoo tulevaisuudesta, jossa Yhteiskunta säätelee kansalaisten elämää rankalla kädellä. Ensisilmäyksellä elämä vaikuttaa oikeastaan todella hyvältä. Kaikki ihmiset syntyvät ja elävät terveinä, koska lisääntymistä valvotaan, säännöllinen liikunta on pakollista ja ateriat ovat ravitsemis-asiantuntijoiden valmistamia. Työttömyyttä ei ole, koska Yhteiskunnan viranomaiset poimivat nuoret suoraan koulun penkiltä sopivaksi katsomiinsa tehtäviin.

Tarina alkaa, kun 17-vuotias Cassia saa tietää tulevan puolisonsa, joka kaikkien yllätykseksi on naapurin poika Xander. Cassian saamaan Xanderia ja pariutumista koskevaan tietosiruun on kuitenkin lisätty toisen Cassialle tutun pojan Kyn kasvot. Teinimäinen kolmiodraama oudoissa puitteissa tästä syntyi.

Kirjan alku vastasi (korkeita) odotuksiani. Tulevaisuuden maailma on kiehtova ja tavallaan tietysti myös vähän kammottava. Haukuin juuri Aprilynne Piken keijusarjan kolmiodraaman, mutta "Tarkoitetun" kolmiodraamasta sitten jostain syystä pidin. Kirjan edetessä aloin kuitenkin kaivata enemmän säpinää. Tuntui, että alun jälkeen tarina alkoi junnata paikoillaan. Lopussa tapahtumat alkoivat sitten jälleen edetä.

"Tarkoitettu" oli jotenkin rauhallisempi ja hitaampi kuin odotin. Mielessäni taisi kangastella Nälkäpeli. Räiskinnän ja huimien takaa-ajojen puuttuminen ei estänyt minua pitämästä kirjasta. Luin sen - kuten kaikki lukemani kirjat - ihan viihteen vuoksi, mutta matkan varrella "Tarkoitettu" sai minut myös ajattelemaan tätä oikeaa maailmaa kirjojen ja tarinoiden ulkopuolella. "Tarkoitetun" Yhteiskunnassa nykyajan ongelmat on ratkaistu. Onnelliselta ja turvalliselta vaikuttava elämä on kuitenkin saavutettu viemällä kansalaisilta vapaus.

En kauhistele sitä, että työpaikat määrätään nuorille; olen sitä mieltä, että tylsäkin työ on parempi kuin työttömyys. En kauhistele edes niitä järjestettyjä avioliittoja; eikös se ole vain vähän järeämpi versio sarjasta "Ensitreffit alttarilla"? Se, mikä iski syvälle, oli se kansalaisten noudattama tiukka ruokavalio. Ihmisellä täytyy olla oikeus lysähtää töiden jälkeen sohvalle ja syödä kakkua. Ja lukea juuri sitä kirjaa, mitä mieli tekee!